Hyvän olon Saivo
Noin vuosi sitten synnytin Saivon, luovien tilaisuuksien suunnittelutoimiston. Saivo sanana tarkoittaa piskuista erämaajärveä, johon ei tule ja josta ei liioin lähde yhtään jokea, vaan sen pohjassa on pulppuava lähde. Saivon vesi on kylmää, kirkasta ja makeaa ja saivot sijaitsevat pohjoisessa. Olen pienessä yrityksessäni tehnyt muutamia idea- ja virikekoulutuksia päiväkoteihin, tarinapajoja yrityksiin ja pienten tilaisuuksien ohjelmia, …
Hei Rakas Ystävä! Tervetuloa tänne Saivon blogiini. Olen tänä vuonna kirjoittanut tänne yli sata kirjoitusta. Julkaisin joka maanantai klo 7 ja samaan tahtiin jatkan myös ensi vuonna. Tämä on vuoden viimeinen maanantai! Minulla on tapana lähettää joulukorttien sijaan joulukirjeitä. Tänä vuonna kirjoitin joulukirjeessäni, miten tämä joulu osoitti myös sen, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. …
Neljäskymmeneskolmas jouluni Olen elänyt monenlaisia jouluja. Olen levännyt ja tehnyt työtä, olen iloinnut ja ollut surullinen, olen saanut paljon tai vähän ja olen viettänyt joulua isossa tai pienessä porukassa. Millaisia jouluja on vielä edessäpäin? Kuinka monta? Olisi aika löytää joulun todellinen merkitys. Mikä on tärkeintä joulussa? Hukkaammeko minuutemme toisten toiveisiin? Rakastetuksi tuleminen synnyttää vastarakkautta. Sitä …
Voi kai ihmisiä luokitella senkin perusteella, ovatko he jouluihmisiä vai eivätkö ole. Minä olen. Onneksi asun Rovaniemellä! Täällä on jouluvaloja ympäri vuoden ja tunnelmaan virittäydytään hyvissä ajoin. Olen pakannut varastoon joulukoristeet kahteen eri laatikkoon. Toinen nostetaan esille silloin, kun napapiirillä avataan joulu. Toinen silloin, kun kuusi koristellaan. Ensimmäisessä laatikossa on kynttilänjalkoja, tonttuja ja roikkuvia talvikoristeita. Siellä …
Siskoni Pilvi, sinä synnyit 39 vuotta sitten. Äiti synnytti sinua koko itsenäisyyspäivän. Isä oli keikalla. Ohjelmistossa oli Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa ja pari muutakin ikivihreää. Äiti oli ”pöyällä” koko itsenäisyyspäivän, niin kuin hän asian ilmaisee. Silloin lapsia tehtiin laitoksella. Ja synnytys tapahtui pöydällä. Mutta sinä synnyit joskus yhden jälkeen yöllä, seitsemännen päivän puolella. Kun kysyin, missä minä olin, äiti …
Päähenkilö kertoo tarinansa avoimesti ja paljastuen. Hän myöntää virheensä, joita kutsuu pimeiksi välähdyksiksi. Hän on asetellut ne nätisti, kuin kultatarjottimelle, jotta minä saan tarkastella niitä etäältä. Jotta minä saan oppia niistä. Saan samalla opetusta valtapelistä, jota käydään elämän kaikilla tasoilla. Hän haluaa palvella heimoaan, ja levittää sellaista inspiraatiota, josta riittää ammennettavaa Napapiirin yläpuolellekin. Että minä …
Mitä minä tänään tarvitsen? Tarvitsenko lisää tunteja kalenteriin ja rauhallisemman tahdin vai vähemmän kiloja puntariin ja ohuemman vyötärön? Tarvitsenko enemmän aikaa olla lasten kanssa vai päättäväisyyttä sen suhteen, mitä tulevaisuudeltani haluan? Huomaan, että minkä tahansa tavoitteen asettamiseksi minun on saatava jostakin lisää voimaa. Ei riitäkään, että tahdon tarpeeksi, vaan on pakko oppia uutta, on pakko …
Isänpäivän iltana sain jakaa hetken ihanan ihmisen kanssa. Meitä yhdistää yhdenlainen elämän tienristeyksessä seisominen. Kumpikin punnitsemme sitä, mitä osaamme ja ennen kaikkea mitä haluamme elämällämme tehdä. Haluamme katsoa mahdollisuuksien maailmaa avoimin silmin. Jos eläisin 80-vuotiaaksi, mikä ei näillä geeneillä luultavasti ole edes mahdollista, on minulla jäljellä enää 13 500 elinpäivää. Aika vähän! On syytä nauttia näistä …
Juhlakirjoitus 44. isänpäivän kunniaksi. ”Sinä olet isin pieni lintu”, sanoit ja otit minut syliin. Sinä puristit minua niin, että tunsin sinunkin pakahtuvan. Sinun ruskeat silmäsi lauloivat minulle satua ja katsoivat minua lempeästi. Sinun suuret kätesi kääriytyivät ympärilleni ja silittivät minua. Isin pieni lintu, se minä olin. Mietin lapsuuteni maisemaa ja kotia ja pohdin, missä minulla …
Tyttäreni kertoi minulle innoissaan, mitä hän oli oppinut eskarissa. ”Äiti ajattele, minkälaisia aisteja ihmisellä on!” Hän kertoi minulle kaikki aistit ja kuvasi, mitä kaikkea voimme eri aistien ansiosta tehdä. Hän pyysi minua miettimään, miltä minusta tuntuisi, jos minä en näkisi. ”Ei se äiti haittaisi, kun sitten voisit lukea pistekirjoitusta tuntoaistilla”, Hilda sanoi. Juttelimme Hildan johdolla …
