Isälleni

Juhlakirjoitus 44. isänpäivän kunniaksi.

”Sinä olet isin pieni lintu”, sanoit ja otit minut syliin.

Sinä puristit minua niin, että tunsin sinunkin pakahtuvan. Sinun ruskeat silmäsi lauloivat minulle satua ja katsoivat minua lempeästi. Sinun suuret kätesi kääriytyivät ympärilleni ja silittivät minua. Isin pieni lintu, se minä olin.

Mietin lapsuuteni maisemaa ja kotia ja pohdin, missä minulla on siellä hyvä olla. Oliko se keittiön pöydän ääressä, kun pelasit pasianssia. Vai oliko se sohvan nurkassa, kun katsoit uutisia. Ei. Sinun sylissäsi, siinä on minun turvapaikkani. Minun turvani ei ole sidottu kotiin, se on sidottu sinuun, isä. Minun turvani on siellä, missä sinä olet.

Vaikka elämäsi on ollut kuinka täynnä asioita, myös minulle on aina ollut tilaa. Sinä jaksoit vastata tuhanteen kysymykseen, sinä jaksoit kuunnella loppumatonta puhettani, sinä jaksoit ymmärtää typeriä temppujani. Näit itsesi niissäkin, ehkä juuri siksi ymmärsit.

Me kasvoimme yhdessä ja me kasvoimme yhteen.

Sinä uskalsit näyttää minulle senkin, mitä muut eivät nähneet. Minä olin sinusta syntynyt, minussa on puolet sinua. Vaikka äitini halusi mennä, sinä annoit hänen tehdä niin. Mutta minusta sinä et luopunut silloinkaan. Sinä yritit olla isä ja äiti ja onnistuit siinä niin hyvin, kuin mies vain voi. Paremminkin.

Puhuit aina kauniisti äidistäni. Kehuit, miten kaunis hän oli. Sanoit, että muistutan häntä. Kerroit äitini rakastavan minua, vaikka hylkäsi ja lähti. Uskon sinua ja sinun vuoksesi myös äitini on saanut anteeksi – vaikkei ole pyytänytkään. En ole hänelle vihainen. Päinvastoin, olen kiitollinen. Ilman äitiäni en olisi päässyt niin lähelle sinua, isä. Ja sinä löysit minulle uuden äidin, joka lopulta alkoi rakastaa myös minua. Ja joka antoi minulle lahjoista kalleimmat, sisarukseni. Eikö tämä ole ihmeellistä, isä?

Sinun kauttasi olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin. Kaikki rakastavat sinua, sillä kanssasi on hyvä olla. Olen kuullut vitsisi tuhat kertaa, mutta aina keksit uuden ja taas saat minut nauramaan. Vaikka elämämme ei aina ole ollut helppoa, sinä olet osannut tehdä arjesta juhlan. Olet tarttunut hetkeen ja opettanut nauttimaan pienistä asioista. Opetit, että elämän pienissä iloissa piilee suurin onni.

Isä menetit oman isäsi ollessasi vain viisi vuotta. Se on ollut sinun tragediasi, olet joutunut pärjäämään itse. Ilman isän rohkaisua, ilman isän syliä. Muistatko isäsi katseen tai äänen? Ehkä isättömyys teki sinusta maailman parhaan isän juuri minulle.
Mutta mistä olen eniten kiitollinen? Siitä, että olet aina uskonut minuun.

Hyvää isänpäivää, Rakas Isä!

Minä rakastan sinua niin paljon!