Hyvän olon Saivo
Sinä, isä olet ollut minun turvapaikkani. Olet ollut minulle maailman suurin syli, jossa on ollut aina, lähellä sydäntäsi, paikka minulle. Niin suuri minä en ole ollut, ettenkö olisi sinun syliisi mahtunut. Muistan, miten pienenä kiipesin sinun syliisi. Siinä sain levähtää väsymystäni tai itkeä surujani. Siinä sain nauraa vitsejäsi tai päivitellä arkipäivän sattumuksia.
Olen yksin Oulujoen pappilan kauniissa ruususalissa. Valo täyttää jo huoneen, vaikka on ilta. Pohdin elämääni pääsiäisen kautta. Mikä omassa elämässäni ollut mieliinpainuvin yhteinen ateriani, elämäni kiirastorstai? Entä mikä on ollut mustin päiväni, synkin ja surullisin päivä, elämäni pitkäperjantai? Entä lankalauantai sitten, epätietoisuuden päivä? Tai elämäni pääsiäinen, ilon päivä. Minkä päivän nimeäisin sellaiseksi juuri nyt? Minun …
Ajattelen pientä vauvaa, joka katsoo rakastavasti vanhempaansa. Se olen minä. Niin onnekas, että saan olla isän sylissä. Hän hassuttelee kanssani, vaikken ole kovin monta viikkoa vanha. Suren sen pienen puolesta, jonka vanhempi katsoo takaisin lasittunein silmin tai kivettynein katsein. Minun elämässäni on tärkeä isän katse. Satu ruskeista silmistä elää, joka päivä uusi se on. Se …
En ole viime aikoina juuri piipahdellut isän luona. Silloin, kun asuin Rovaniemellä häntä lähellä, piipahdin siellä harva se päivä. Kävelylenkin sai aina sovitettua niin, että pystyi käymään isän luona. Ihan vain istahtamassa hetkisen, juomassa kenties kupin kahvia tai ”seku vain” käymässä kylässä, niin kuin on tapana sanoa. Isä saattoi pelata pasianssia tai selata teksti tv:tä. …
Kittilän koulukeskuksessa oli ikimuistoinen juhla. Henkiikö ry on yhdistys, joka järjestää ikäihmisten virkistystoimintaa Kittilässä. Yhdistys täytti 30 vuotta. Minulla oli kunnia saada olla mukana juhlassa yhdessä isäni kanssa. Lähdimme Kittilään jo aamulla hyvissä ajoin. Halusimme nähdä Vilma mummoa, mummoni siskoa, joka asuu Kittilän Kaukosessa. Oletin sielunsiskoni, Vilma mummon tyttären Kertun olevan hiihtomaajoukkueen kanssa Ainiovaarassa, Ylitorniolla …
Neljän kirkon konserttikiertue on takana ja nyt on aikapysähtyä miettimään, millainen kokemus Sinivalkoinen joulu meidän perheelle oikein oli. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Niin moni oli valinnut viettää iltaa meidän kanssamme, laulujamme ja tarinoitamme kuunnellen. Sinivalkoista unta nukkuu sotilaat, heidät hellästi kätkee syli synnyinmaan. Sinun vuoksesi myös kerran taistelivat, miehet jotka maataan rakastivat. Jouni Hagström Isän …
On kuin olisin kotikirkossa, ajattelin astuessani Kemijärven kirkkoon. Bertil Liljeqistin suunnittelema kirkko muistuttaa todellakin Rovaniemen kirkkoa. Ne molemmat on rakennettu sodan jälkeen amerikkalaisten avustuksella. Kivijalan liuskekivet ja rakennuksen muoto tuovat tuttuuden ja lämmön tunteen. Kirkossa oli hyvä olla. – Ajattele, me ollaan tämän kirkon kanssa samanikäisiä! Kirkko on kyllä vähän paremmin säilynyt, isä sanoi. Hän …
Muistatko vielä lapsuuden kotisi puhelinnumeron? Minä muistan. 61278. Ja muistan vielä naapureidenkin puhelinnumerot. Nyt eivät enää numerot pysy päässä, hyvä, että oman numeronsa muistaa. Muistaminen on sitä, ettei unohda. Merkityksellisiä asioita ei soisi unohtavan koskaan. Muistathan kai? Mikä sitten on muisti? Se on kyky säilyttää mielessään oppimiaan asioita tai tapahtumia. Muisteleminen on sitä, että palautetaan …
Minä iloitsen sinusta, joka löysit tiesi Saivon blogiin! Tervetuloa kurkistamaan maailmaani. Julkaisen joka maanantai klo 7 uuden blogikirjoituksen, olen tehnyt niin jo kohta kolme vuotta. Mutta nyt halusin yllättää sinut ylimääräisellä tekstillä sen kunniaksi, että minusta ja isästä tehtiin Lapin Kansaan isänpäiväjuttu. Ehkä löysit tiesi tänne juuri tämän jutun ansiosta. Kiitos, että luit sen! Pääset lukemaan Sinikka …
Syksy saa minut surumieliseksi. Sadepisarat ikkunassa ovat kuin kyyneleitä. Elämä on kuolemista. Puut luopuvat lehdistään ja koivu yrittää pitää kynsin, hampain kiinni siitä ravinnosta, mitä on kesällä kerännyt oksistoonsa. Jotta selviytyy pitkästä talvesta, on pakko sulkea jokainen silmu huolellisesti kiinni. Sydämelleni nousee syöpäsairas nainen, joka on joutunut luopumaan hiuksistaan. Hän on silmin nähden väsynyt. Joudun …