Hyvän olon Saivo
Tämä kirjoitus on julkaistu toukokuun 2021 Askel -lehdessä. Nyt on pakko palata ruotuun. Onko tuttu ajatus? Mitä se tarkoittaa, kun on ajautunut pois ruodusta? On elänyt vailla sääntöjä ja kuria, on repsahdettu ihan kunnolla. Kun palataan ruotuun, palaa myös kuri ja järjestys. Ruotu -sana viittaakin sotaväen osastoon ja tunnetusti armeijassa osataan noudattaa yhteisiä sääntöjä. Olen …
Hiihtoloman jälkeen koittaa arki. Tervetuloa aamuherätykset ja -lenkit, tervetuloa ateriarytmi, tervetuloa työelämä! Miksi tarvitaan haasteviikkoa? Siksi, että siinä elämässä, jossa elin jatkuvassa laihdutuskierteessä, olivat lomat merkittävässä asemassa suhteessa hyvään olooni. Vaikka ennen lomaa ja loman alkaessa oli hyvä olo, poistuu tuo olotila kehosta melko nopeasti, jos jatkuvasti mussuttaa herkkuja ja saa liikaa sokeria. Tämä tuntuu …
Jos tuntuu, että ajatuksesi kiertävät liikaa samaa rataa ja haluat saada irtioton arjestasi, suosittelen sukeltamista Antti Holman podcasteihin! Konsepti on melkein liian yksinkertainen ollakseen totta. Kuuntelijat saavat lähettää Antti Holmalle kysymyksiä ja hän sitten vastaa niihin parhaan kykynsä mukaan. Kysymykset voivat olla maan ja taivaan väliltä, jopa niiden ulkopuolelta. Jokaisella tietysti on mahdollisuus lähettää oma …
Sain olla mukana Korundijazzissa. On mykistävää päästä seuraamaan huippumuusikoiden työtä tilaisuudessa, jonka tavoitteena on tuottaa katsojille ja kuulijoille merkityksellisiä kokemuksia elävän musiikin äärellä. Se energia, jota elävästä musiikista saa, kantaa kauas. Korundijazz oli valonpilkahdus mustaan marraskuuhun. Voin melkein koskettaa intensiteettiä, joka muodostuu tilaan, jossa ammattimuusikot esiintyvät musiikinnälkäiselle yleisölle. Mistä tuo intensiteetti koostuu? Hetki ennen ensimmäisen sävelen …
Hei hei, heinäkuu! Hyvästelen sinut tänään. Mutta en ikuisiksi ajoiksi, sillä me kohtaamme jälleen. Odotan sinua, sillä olen kokenut kanssasi ihania hetkiä. Olen niin onnellinen siitä, että kesä jatkuu vielä! Samalla, kun irrotan otteeni sinusta, heinäkuu, astun eteenpäin. Aurinko paistaa! Kaikki kesän tuoksut ovat totta. Ja tässä juhlavassa miljöössä minut toivottaa tervetulleeksi arki. Katson sitä …
On kevät! Tyttäreni piirsi sormella television jalkaan sydämen. Muoto näkyi selvästi pölyisestä pinnasta. Se sai minut hymyilemään. Aurinko tulvii sisään ikkunasta paljastaen talven jäljet. Ostan suuren kimpun kaikenvärisiä tulppaaneja, ne ovat minulle varma kevään merkki. Pesemättömien ikkunoiden tuoma ahdistus hälvenee värikkäiden tulppaanien kauneuden alle. Nautin siitä, kun aurinko taas pitkien pimeiden jälkeen näyttäytyy taivaalla. Rakastan …
Minä olen minä – vaikka voissa paistaisi. Minä olen minä, vaikka kuinka kehittyisin. Vaikka oppisin uutta, olen minä. Vaikka laihtuisin, olen minä. Vaikka tekisin mitä työtä, olen minä. Vaikken tekisi mitään, olen silti minä. Vaikka välillä tuntuu, että minun täytyy muuttua, niin ei se ole totta. Ei täydy. Kesti kauan oivaltaa tämä. On aivan huippua …
ASENTOOOOO! – LEPO! Tämän komennuksen minä olen kuullut niin monta kertaa. Ensin otetaan oikein yliryhdikäs, jäykkä asento, kantapäät yhteen ja kaikki lihakset jännitetään. Silmämunatkin pullistuvat päässä. Ja hetken päästä se muutetaan levoksi. Käskystä. Vain pienellä jalan siirrolla, hengittämisellä ja ryhdin löysäämisellä muutetaan asento levoksi. Miten pieni ero onkaan levolla ja asennolla. Lepo. Mitä se oikein …
Tyttäreni kertoi minulle innoissaan, mitä hän oli oppinut eskarissa. ”Äiti ajattele, minkälaisia aisteja ihmisellä on!” Hän kertoi minulle kaikki aistit ja kuvasi, mitä kaikkea voimme eri aistien ansiosta tehdä. Hän pyysi minua miettimään, miltä minusta tuntuisi, jos minä en näkisi. ”Ei se äiti haittaisi, kun sitten voisit lukea pistekirjoitusta tuntoaistilla”, Hilda sanoi. Juttelimme Hildan johdolla …