Hyvän olon Saivo
En ole viime aikoina juuri piipahdellut isän luona. Silloin, kun asuin Rovaniemellä häntä lähellä, piipahdin siellä harva se päivä. Kävelylenkin sai aina sovitettua niin, että pystyi käymään isän luona. Ihan vain istahtamassa hetkisen, juomassa kenties kupin kahvia tai ”seku vain” käymässä kylässä, niin kuin on tapana sanoa. Isä saattoi pelata pasianssia tai selata teksti tv:tä. …
Olen seurannut monien ihmisten muuttotarinoita tarkalla silmällä. Yksi on muuttanut tämän tästä, välillä omasta tahdostaan, välillä pakon edessä. Toinen halusi irrottaa kaupunkihulinasta ja muutti metsän keskelle. Kolmas muutti vaihtelunhalusta, neljäs tarvitsi enemmän tilaa. Oli miten oli, aina muutto on aika rankka kokemus ja vie pitkään toipua sen mukanaan tuomista muutoksista. Mehän tietenkin purimme kaikki muuttolaatikot …
Tiedän ihmisiä, jotka niin kovasti ovat halunneet elämäänsä siskon. Minulla niitä on kaksi! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin neljä – mutta kaksi heistä on elämässäni juuri nyt. Nämä kaksi ihmistä ovat kulkeneet kanssani kappaleen matkaa. Minä olen kulkenut heidän kanssaan koko heidän ikänsä. Vaihtanut heille molemmille vaippoja ja hoitanut heitä paljon, kun he olivat …
Ei voi olla totta! Siinä täytyy olla joku virhe! Että minä olisin jo 46-vuotias! Kaksikymppisten mielestä tämän ikäiset ovat ikäloppuja. Olen kehittynyt tällaiseksi, kuin olen. Oppinut vaikka mitä ja opin lisää joka päivä! Olenko jotenkin parantunut? En tarkoita siis sairaudesta parantumista, vaan parantumista, jota tapahtuu, kun asiat kääntyvät parempaan suuntaan. Niin kuin viinikin parantuu vanhetessaan. …
Kuka tietää sinusta kaiken, tuntee juuret, tuntee huolet? Ottaa itsellensä puolet, kanssas ollut kaikki vuodet. Meitä on tässä kolme aikamoista, nuorta ja kaunista, upeaa naista. Elämää täynnä, edessä aikaa, niin samanlaiset – niin erilaiset. Takana mutkia elämän tiellä, solmuja täällä, solmuja siellä. Pohjamutia, syviä vesiä, vääriä miehiä – sateisia kesiä. *** Kirjoitettuna teksti näyttää haikealta. …
Minä iloitsen sinusta, joka löysit tiesi Saivon blogiin! Tervetuloa kurkistamaan maailmaani. Julkaisen joka maanantai klo 7 uuden blogikirjoituksen, olen tehnyt niin jo kohta kolme vuotta. Mutta nyt halusin yllättää sinut ylimääräisellä tekstillä sen kunniaksi, että minusta ja isästä tehtiin Lapin Kansaan isänpäiväjuttu. Ehkä löysit tiesi tänne juuri tämän jutun ansiosta. Kiitos, että luit sen! Pääset lukemaan Sinikka …
Horisontti. Katsomme ulos pienestä ikkunasta. Tuosta samasta ikkunasta on katsonut ulos myös Shirley Temple silloin, kun hän esitti pikku-Heidiä siitä kertovassa elokuvassa. Olemme juuri kiivenneet ylös kylään ja ohut ilma on saanut meidät hengästymään. Kävelimme ohi onnellisten lehmien, joiden kellojen ääni kuuluu yhä sisälle taloon. Siinä me olemme nyt kahden, siskoni ja minä. Katsomme horisonttiin. …
Siskoni Pilvi, sinä synnyit 39 vuotta sitten. Äiti synnytti sinua koko itsenäisyyspäivän. Isä oli keikalla. Ohjelmistossa oli Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa ja pari muutakin ikivihreää. Äiti oli ”pöyällä” koko itsenäisyyspäivän, niin kuin hän asian ilmaisee. Silloin lapsia tehtiin laitoksella. Ja synnytys tapahtui pöydällä. Mutta sinä synnyit joskus yhden jälkeen yöllä, seitsemännen päivän puolella. Kun kysyin, missä minä olin, äiti …
Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan ja etsiä toden lähteen. Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs ja katson kantehen tähteen. Sisaruus. Tuo elämänmittainen ihmissuhde. Kun sain pikkusiskon, elämäni muuttui. Minusta tuli äidilleni tärkeämpi siksi, että olin sinun isosiskosi. Ja sinä olit se, jonka hiukset olivat pellavaa ja kultaa. Nyt tyttärelläsi on juuri samanlainen tukka, kuin sinulla …