Päähenkilö kertoo tarinansa avoimesti ja paljastuen. Hän myöntää virheensä, joita kutsuu pimeiksi välähdyksiksi. Hän on asetellut ne nätisti, kuin kultatarjottimelle, jotta minä saan tarkastella niitä etäältä. Jotta minä saan oppia niistä. Saan samalla opetusta valtapelistä, jota käydään elämän kaikilla tasoilla. Hän haluaa palvella heimoaan, ja levittää sellaista inspiraatiota, josta riittää ammennettavaa Napapiirin yläpuolellekin.
Että minä odotin tätä kirjaa. Kaksi pitkää viikkoa odotin ja jäin jälkeen muista, jotka jo pääsivät herkkua maistamaan. Mutta kannatti odottaa, asia ei vanhene ikinä. Riveille ja rivien väliin oli piilotettu valtavat määrät intohimoa, motivaatiota, rohkaisua ja kannustusta. Kirjailija näyttää, ei väitä. Ja minä istun kiltisti pulpetissani ja opiskelen, alistun oppipojan rooliin mukisematta.
Välähdyksiä
Minullakin välähti. ”Pelkäämme sitä, mitä tarvitsemme”. Jännitän joitakin tilanteita. Jos olen puhumassa tai laulamassa vähänkään isommalle porukalle, jännitän siksi, että alan tulkita ihmisten ilmeitä. Alan ajatella, että mitä he ajattelevat. Samaan aikaan, kun laulan tai puhun, ehdin miettiä sitä, tykkäävätköhän ihmiset. Monet ihmiset eivät näytä ystävällisiltä, mutta nyt opin suhtautumaan siihen. Sehän saattaa olla heidän elämänsä kipu, mikä heidän kasvoistaan näkyy.
Sain työssäni olla tilanteessa, jossa pääsin tulkin välityksellä tapaamaan maahanmuuttajia, jotka olivat asuneet täällä noin kolmen kuukauden ajan. He kertoivat siitä, mikä Suomessa on kummallisinta. No ilmasto ja lumi tietysti olivat ihmetyttäneet ihmisiä, mutta toinen asia kertoo jotakin meidän kulttuuristamme. Ihmiset olivat aidosti ihmeissään siitä, miten ystävällisiä me suomalaiset olemme, vaikkemme yhtään näytä siltä.
Menen seuraavaan tilanteeseen taas luottavaisemmin, sillä häpeää hoidetaan nolostumalla. Asetan itselleni tavoitteen ja alan käyttäytyä, kuin olisin jo saavuttanut sen. Tässä mielensäpahottajien luvatussa maassa ei kannata juuri rypeä pohjamudissa siksi, että saattaa ehkä loukata jotakin. Rapatessa roiskuu, sanotaan. Oleellista on se, miten roiskeet hoidetaan. Kaikkia emme voi kuitenkaan miellyttää.
Toinen välähdys liittyy elämän tarkoitukseen. Kun ihminen on saanut itselleen kiteytettyä elämän tarkoituksen, hänen tulisi olla sille uskollinen. Hänen tulisi keskittyä siihen ja seurata sitä ja karsia sellaisia asioita elämästä pois, jotka vievät kauas tästä päämäärästä. Tarvitsemme rohkeutta sitoutua siihen, mikä on meille tärkeää.
Riennän jatkamaan lukunautintoani. Kiitos Jarille oivalluttamisesta.
Sarasvuo, J. 2015. Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä. Otava.
