Mitä minä tänään tarvitsen?
Tarvitsenko lisää tunteja kalenteriin ja rauhallisemman tahdin vai vähemmän kiloja puntariin ja ohuemman vyötärön? Tarvitsenko enemmän aikaa olla lasten kanssa vai päättäväisyyttä sen suhteen, mitä tulevaisuudeltani haluan?
Huomaan, että minkä tahansa tavoitteen asettamiseksi minun on saatava jostakin lisää voimaa. Ei riitäkään, että tahdon tarpeeksi, vaan on pakko oppia uutta, on pakko saada vahvuutta viedä tahtomani asiat maaliin. No mitä tuo voima sitten on? Sen täytyy olla energiaa ja virtaa. Mistä sitä saa? Otan järeät aseet käyttöön ja lähden kadonnutta virtaa metsästämään.
Hyvän olon metsästys
Se, mitä ihminen sydämestään haluaa ja toivoo, on asetettu tavoite, unelma ja haave. Kuka nyt ei parempaa oloa kaipaisi? Mistä oman hyvän olon tavoittelussa sitten loppujen lopuksi on kysymys? Onko kyse siitä, että haluamme tulla hyväksytyiksi ja rakastetuksi? Vaikka hyvin ymmärrämme, ettei rakkaus ihmisen koosta ole kiinni. Tosin itsestään on helpompi pitää jos voi kehossaan hyvin.
Voisiko kadonnut virta, jos se kerran on voimaa, olla liitoksissa jotenkin liikunnan kanssa. Sen kanssa, että hikoilee ja tekee töitä lihaksilla? Huomaan, miten vähän olen liikkunut ja nolona tajuan itsekin, että voiman täytyy tulla minuun fyysisen rasituksen kautta.
Voisiko voima ja energia liittyä jotenkin ravintoon? Sillä, mitä lapan suuhuni on merkitystä. En kestä. Nämä päivänselvyydet saavat minut voimaan pahoin. Räpsyttelen silmiäni ja mietin, mitä olen laittanut viikonloppuna suuhuni. Nenääni tuoksuu joulutorttu. Rovaniemen jouluhan avattiin eilen.
Voisiko virta liittyä siihen, että välillä täytyy ikään kuin ladata akkuja. Nukkua siis, levätä! Tai voisiko voimaa saada luonnosta? Luonto ja liikunta ovat kovan tason yhdistelmä, jolla saattaisi saada hyviä tuloksia. Metsän hiljaisuus voi olla aika hoitavaa.
Tai mitäpä jos laittaisin kädet ristiin ja rukoilisin, että saisin voimaa ja löytäisin hyvän olon sitä kautta? Joku kertoi minulle kerran, että täytyy olla varovainen sen kanssa, mitä rukoilee. Saattaa olla hyvinkin, että silloin saa mitä tarvitsee. Rukoilen voimaa.
Ajatukseni kiertävät kehää. Olen löytänyt jo nyt liian monta vastausta siihen, missä virta luuraa. Taitaa olla toisen pohdinnan aika tehdä päätöksiä sen suhteen, mitä näille asioille teen – ja missä järjestyksessä. Voi ihmisen lasta! Onneksi on maanantai.
