Voi kai ihmisiä luokitella senkin perusteella, ovatko he jouluihmisiä vai eivätkö ole. Minä olen. Onneksi asun Rovaniemellä! Täällä on jouluvaloja ympäri vuoden ja tunnelmaan virittäydytään hyvissä ajoin.
Olen pakannut varastoon joulukoristeet kahteen eri laatikkoon. Toinen nostetaan esille silloin, kun napapiirillä avataan joulu. Toinen silloin, kun kuusi koristellaan.
Ensimmäisessä laatikossa on kynttilänjalkoja, tonttuja ja roikkuvia talvikoristeita. Siellä on myös sievässä nipussa kaikki edellisen vuoden joulukortit. Ne muistuttavat minulle, kenelle saan lähettää joulukirjeen. Laatikossa on myös tonttulakkeja, joulumusiikkia ja joulukirjoja, jouluisia nalleja ja muita pieniä, kauniita tavaroita.
Kun loppiaisena pakkaan joulun pois, mietin tulevaa vuotta. Mitä kaikkea ehtiikään tapahtua ennen, kun seuraavan kerran otan laatikon varaston hyllyltä ja koristan kotini joulua varten? Saankohan elämääni uusia ihmisiä tulevan vuoden aikana? Kenestä joudumme luopumaan? Asummekohan vielä samassa kodissa, otanko laatikon samasta paikasta, johon sen kohta taas pakkaan?
Rakastan joululauluja. Mietimme mummomuskarissa, että onkohan joulu juuri se aihe, mistä on tehty kaikkein eniten lauluja. Monissa vanhoissa joululauluissa on outoja runokielisiä sanamuotoja.
Tuikkikaa, oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta, yhtä ihanaa,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.
(Sanojen oikeudenomistaja tuntematon)
Viihtää on lyhennetty muoto sanasta viihdyttää. Muinen on sama kuin muinoin ja lasna -sana on yhtä kuin lapsena. Nykykielelle käännettynä lause kuuluu: mieltä viihdyttäen kuin muinoin lapsena. (Kolehmainen, T. 2015.)
Joululaulut vievät joulun tunnelmaan
Joululaulujen teksteissä mennään usein lapsuuden jouluihin. Niihin onnellisiin hetkiin, kun äiti hymyillen häärii keittiössä ja kutsuu väkeä juhlapöytään. Vasta nyt oivallan, mikä järkyttävä määrä työtä täytyy tehdä, ennen kuin kaikki on valmista. Jo tästä uhkaa tulla joulustressi. Ihan turhaan.
Tässä tonttutouhujen keskellä jään pohtimaan joulun pintapuolisuutta. Mietin hössötystä ja joulukalenteria, ostamista ja laittamista. Mikä joulussa on kaikkein tärkeintä? Jääkö joulun todellinen sanoma tonttushown varjoon? Mietin, mitä Jeesus tästä hössötyksestä sanoisi. Uskon, että hänkin haluaisi leikkiä! Hänhän viestitti juuri sitä, mihin jouluhössötyksellä pyritään: Rakastakaa toisianne! Sitähän tämä joulu on.
Jos joulusta riisuttaisiin kaikki turha pois ja jäisi jäljelle vain olennaisin, niin se olisi yhteys rakkaiden kanssa. Kunhan saan kaikki hommat tehtyä, niin rauhoitun katsomaan seimen lasta silmiin.
Lähde: Kolehmainen, T. Mieltä viihtäen kuin muinen lasna. Joululaulujen kielisolmuja. Elämäntarina 4/2015, 6-7.
