Kesäaika! Olkoon maanantaisi lyhyt ja kahvisi vahvaa

Ahdistaako arki? Tuntuuko siltä, että voi ei, taas on maanantai. Kelloja on siirretty tunti kesää kohti ja on siis kesäaika. Kesäaika! Voi tätä Suomen kesää! Aamu alkoi lumitöillä.  Tarina kertoo, että Uudessa-Seelannissa asui perhosten keräilyä harrastanut mies. Hän harmitteli, että päiväperhoset lakkasivat lentämästä niin aikaisin, ettei hän ajoissa ehtinyt harrastuksensa pariin. Hänen haaveensa oli, että …

Auta Antti!

Jos tuntuu, että ajatuksesi kiertävät liikaa samaa rataa ja haluat saada irtioton arjestasi, suosittelen sukeltamista Antti Holman podcasteihin! Konsepti on melkein liian yksinkertainen ollakseen totta. Kuuntelijat saavat lähettää Antti Holmalle kysymyksiä ja hän sitten vastaa niihin parhaan kykynsä mukaan. Kysymykset voivat olla maan ja taivaan väliltä, jopa niiden ulkopuolelta. Jokaisella tietysti on mahdollisuus lähettää oma …

Aika.

Kuten niin monta kertaa aiemminkin, sain inspiroitua Ville Tolvasen ajatuksista. Tässä tilanteessa, jossa olen taas onnistumaisillani laihdutuskierteestä irti pääsemisestä, on tärkeää oivaltaa, miten vahva avain aika on ihmisen hyvinvoinnissa. On niin monta erilaista tapaa suhtautua aikaan. Oleellista on valjastaa ajan voimat omaksi hyödyksi. Kiireen sijaan haluan kääntää katseen pitkäjänteisyyteen. Ville muistutti blogissaan, että sitä pidetään …

Kuka täyttää kalenterisi?

Uusi vuosi on antanut minulle enemmän omaa aikaa. Tällä tarkoitan aikaa, jota ei ole korvamerkitty minnekään tai kenellekään. Se on aikaa, jolloin voin itse miettiä, mitä teen. Tällä en tarkoita aikaa yksin, vaan oma aika voi olla myös lasten tai muiden tärkeiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa. Vanha totuus – kaikilla meillä on vuorokaudessa 24 tuntia …

Nainen kypsässä iässä

Ei voi olla totta! Siinä täytyy olla joku virhe! Että minä olisin jo 46-vuotias! Kaksikymppisten mielestä tämän ikäiset ovat ikäloppuja. Olen kehittynyt tällaiseksi, kuin olen. Oppinut vaikka mitä ja opin lisää joka päivä! Olenko jotenkin parantunut? En tarkoita siis sairaudesta parantumista, vaan parantumista, jota tapahtuu, kun asiat kääntyvät parempaan suuntaan. Niin kuin viinikin parantuu vanhetessaan. …

Ah, nuo ihanat vihkot!

Puolita harmitus – pitkä oppimäärä. Unelmista totta. Notes. Isoja ajatuksia. Penni ajatuksistani. Olen vihkoihminen ja nämä ovat minun vihkojeni nimiä. Rakastan vihkoja. Minulla on niitä useampia käsilaukussani, työpöydälläni, kotona. Jokaiseen tunnelmaan oma vihko, erilaisia vihkoja erilaisiin aihepiireihin. Rakastan pieniä kierreselkäisiä vihkoja, joista saa repäistä sivuja irti. Luovimpia muistiinpanoja teen vihkoon, jonka paperissa ei ole ruutuja …

Heinäkuu herkistää

Voi heinäkuu, mitä kaikkea olen kanssasi saanut kokea! Olet tarjonnut kaikkea muuta, paitsi helteitä, joita odotan saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Mutta päivät käyvät vähiin, rakas heinäkuu. Kiitos kuitenkin siitä, mitä olen sinulta saanut! Ihmisen on pakko välillä miettiä omia tarpeitaan. Vasta sitten hän jaksaa olla nainen, äiti ja puoliso. Omien tarpeiden tunnistaminen on vienyt minua …

Kiire on ajalle tehtyä väkivaltaa

Luonnolla ei ole kiire. Lumi sulaa hitaasti. Kevät viipyy. Marjat kypsyvät pitkään. Kestää kauan, ennen kuin voimme todistaa kasvun ihmettä. Juuri nyt tuntuu siltä, että vie ikuisuuden odottaa puiden silmujen puhkeamista. Mutta kauanko on mennyt siihen, että Kemijoki teki itselleen uoman, mitä pitkin vesi voi virrata? Luonto muuttuu hitaasti. Heti mulle kaikki tänne! Elämme pikakulttuurissa. …

Minun paastoni

Elämässä on paljon turhaa. Kun avaan kodissani minkä tahansa kaapin oven, voisin aivan hyvin luopua suuresta osasta kaappien sisällöstä. Olemme keräilijäkansaa, mutta miksi? Hankimme koko ajan lisää asioita. Lisää ruokaa, lisää vaatteita, lisää tavaroita, vaikka edellisiä on vielä jäljellä. Entä, jos luopuisimme ylimääräisestä? Pidättäytyisimme turhan hankkimisesta ja yksinkertaistaisimme päiviemme kulkua. Luopumalla ylimääräisestä saisimme lisää tilaa, …

Rytmi on lääkettä

Tyttäreni kertoi minulle innoissaan, mitä hän oli oppinut eskarissa. ”Äiti ajattele, minkälaisia aisteja ihmisellä on!” Hän kertoi minulle kaikki aistit ja kuvasi, mitä kaikkea voimme eri aistien ansiosta tehdä. Hän pyysi minua miettimään, miltä minusta tuntuisi, jos minä en näkisi. ”Ei se äiti haittaisi, kun sitten voisit lukea pistekirjoitusta tuntoaistilla”, Hilda sanoi. Juttelimme Hildan johdolla …