Päätös on sitä, että jotakin päättyy

Sarjassamme tunnustuksia. Olo on – etten sanoisi – melko muhkea. Kuten ehkä tiedätkin, en ole tässä tilanteessa ihan ensimmäistä kertaa. Päinvastoin. Muistan aika monta joulua, jolloin päätän aloittaa heti joulun jälkeen kevyemmän elämän. Tässä vaiheessa nappia kiristää, ehkä vähän pipoakin. Musta maailma masentaa ja mikään ei tunnu tepsivän siihen niin hyvin, kuin muutama konvehti. Herkullisen …

Viimeinen ateria ja muita viimeisiä asioita

Äiti tämä on viimeinen ateria tässä talossa, Hilda sanoo. Hän levittää lusikalla voita paahtoleivälle, sillä kaikki veitset on jo pakattu. Juomme kaakaota kertakäyttökupeista ja teemme listaa siitä, mitä vielä pitäisi muistaa tehdä. Mieheni muistuttaa vesimittarin lukemisesta viimeisenä. Antaa vinkin, että vesimittarista pitäisi lähtiessä ottaa kuva. En muista koskaan katsoneeni vesimittaria, mutta tiedän suunnilleen, missä sen …

Muutto järkyttää elämänhallintaa

Minulle järjestyksen pito on kunnia-asia. Joskus väitän sitä geenivirheeksi. Äiti on opettanut minut siihen, ettei nukkumaan voi laittaa, jos ei ole paikat kunnossa. Huh, ei ihme, että olen muuton keskellä väsynyt. Joudun sietämään epäjärjestystä ja sitä, etteivät kaikki tavarat ole siellä, missä niiden kuuluisi olla. Muutto pakottaa minut sietämään epäjärjestystä. Se siis opettaa minulle uusia …

Aamulenkki inspiraation lähteenä

Niinhän siinä taas kävi, että vuoden vaihtuessa olin onnistunut saamaan muutaman lisäkilon kehooni, mieli oli maassa ja olo apea. Elämä tuntui jotenkin sävyttömältä ja yksioikoiselta. Näytin tuonelan tienviitalta. Mutta sitten minua lähestyi ystäväni Jari Sarasvuo. Hän antoi minulle ihmeellisen lahjan. Hän näki, miten maassa minä olin. Tunnisti tilanteen, on itsekin kokenut saman. Olin turhautunut siihen, …

Uusiin unelmiin

Jokainen meistä elää kahden maailman rajalla. Meillä on tämä näkyvä maailma, jossa kohtaamme ihmisiä ja jossa tapahtuu erilaisia asioita. Näkyvä maailma on sellainen, jota muut voivat tarkkailla ja tehdä sen perusteella omia johtopäätöksiään. Tämän näkyvän maailman perusteella elämämme näyttäytyy jonkun silmissä kiinnostavana ja toisen silmissä vähemmän kiinnostavana. Mutta sitten jokaisella on myös oma, mielen sisäinen …

Rauha maassa.

Kaikki ei muutu

Istun Helsingin diakonissalaitoksen Aurora -salissa. Salin korkeat huoneet pitävät sisällään monenlaisia tarinoita. Samassa salissa sata vuotta aiemmin istuivat sisaret, jotka olivat päässeet kouluttautumaan diakonissoiksi. Nuoret naiset saivat tuolloin mahdollisuuden toimia oman kutsumuksensa mukaisesti. Silloin oli poikkeuksellista, että naiset ylipäätään pääsivät opiskelemaan. Selaan Viesti -lehteä, sen 123. vuosikerran numeroa, joka kertoo Helsingin diakonissalaitoksen 150-vuotisesta historiasta. Minut …

Downshiftausta ja leppoistamista

Olen pohtinut asioita, joiden toivoisin olevan toisin. Olen tarkastellut elämääni ja tullut siihen tulokseen, että haluaisin siihen enemmän aikaa ja rauhaa. Downshiftaaminen, leppostaminen, slow life – on niin monta tapaa puhua samasta ilmiöstä. Jollakin tavalla tiedostan itse arvostavani yhä enemmän pieniä asioita ja toteankin usein, miten vähemmän voi olla enemmän. Omassa lapsuudessani elin jatkuvasti tilanteessa, …

Lapsi iloitsee, äiti itkee

Minun pieni tyttäreni on koululainen. Ensimmäisenä koulupäivänään saatoin hänet koulun pihalle. Hän näytti niin pieneltä suuressa ihmisjoukossa, suuri Kånken -reppu selässään. Silti hän koki suurta iloa ja jännitystä. Mitä tekee äiti? Itkee. Ei nyt ihan suoraa huutoa, mutta salaa nieleskellen, niin kuin tapana näytti olevan. Lapsi vilkutti minulle mennessään sisään. Hän näki silmieni kostuvan ja …

Voittamisen anatomiaa tohtori Akin avulla

Olen kuudentoista vuoden päästä kuusikymppinen. Aika utopistinen ajatus. Kun mietin kuusitoista vuotta taaksepäin, on aika mennyt kuin hujauksessa. Ei ole yhdentekevää, millaisia päiviä elämme. Jos edes elän kuusikymppiseksi, minulla on noin 5800 päivää jäljellä. Eikö se ole aika vähän? Millaista elämää elän kuusikymppisenä? Siis vain 5800 päivän päästä. Haluan olla läheisessä kanssakäymisessä rakastamieni ihmisten kanssa. …