Hei Rakas Ystävä!

Tervetuloa tänne Saivon blogiini. Olen tänä vuonna kirjoittanut tänne yli sata kirjoitusta. Julkaisin joka maanantai klo 7 ja samaan tahtiin jatkan myös ensi vuonna. Tämä on vuoden viimeinen maanantai! Minulla on tapana lähettää joulukorttien sijaan joulukirjeitä. Tänä vuonna kirjoitin joulukirjeessäni, miten tämä joulu osoitti myös sen, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Täytyy osata nauttia tästä hetkestä ja arvostaa sitä, mitä on. Täytyy osata kiittää siitä, mitä on. Minä voin ihan vilpittömästi todeta, että olen onnellinen. Kaikki on hyvin ja minulla on hyvä olla.

Isäni siskon, Liisan naapurissa Hämeenkyrössä asui pariskunta. He olivat jo iäkkäitä, eikä heillä ollut lapsia. Heidän talonsa paloi. Pikkusiskoni oli lukenut uutisen Malesiassa ja säikähti kovasti. Onneksi hän sai pian tietää sen, että rakas tätimme ja hänen miehensä on kunnossa. Ihmisen mieli alkaa keksiä nopeasti tarinaa tapahtumien ympärille. Mitä oli tapahtunut? Mistä palo lähti? Olivatko he nukkumassa? Kokivatko kipua? Mikä lause jäi heidän viimeiseksi lauseekseen?

Sain tänä syksynä olla mukana aika monissa läksiäisissä. Kuuntelin juhlapuheita ja ajattelin, että puheet muistuttivat hautajaisten muistopuheita. Ihmisistä kerrottiin se, missä he olivat parhaimmillaan. Heidän elämäntarinaansa muisteltiin ja heitä kehuttiin. Näissä hetkissä ihmiset saivat itse olla kuulemassa puheet. Hyvä niin, koen sen olevan tärkeää. Mutta jos miettii sitä, mitä haluaisi itsestään puhuttavan omassa hautajaispuheessaan, tullaan todellisten arvojen äärelle. Tullaan siihen, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä.

Erilaiset roolit

Ihan sama mitä muuta minä elämässäni olen saanut aikaan, mutta kaikkein tärkeintä on se, että minä olen saanut olla äiti. Olen saanut olla myös lapsi ja isosisko, ystäväkin ja nämä tittelit ovat jotakin sellaista, mitä ei voi mitata rahalla. Tullaan kaiken ytimeen, rakkauteen. On onni, jos ihminen saa rakkaudesta alkunsa. Rakkaus ei ole vain tunne, se on myös väkevä voima. Se on myös päätös, jonka voi tehdä, ja sen jälkeen rakkaus näkyy tekoina. Jos rakkautta ei ole, ihminen kaipaa sitä. Se saattaa olla myös pelottavaa, ainakin silloin, jos ei itse halua rakastaa. Jotenkin rakkaus ja kipu liittyvät yhteen salaperäisellä tavalla. Ne ovat lähellä toisiaan.

Kun ihminen syntyy, hän on täysin riippuvainen muista ihmisistä. Vauvaa hoidetaan, hoivataan, katsotaan, kosketetaan. Pikkuhiljaa näiden kokemusten kautta vauva alkaa muodostaa kuvaa maailmasta ja muista ihmisistä. Kun vauvaa rakastetaan, hänelle samalla osoitetaan, että hän on tärkeä, hänet on haluttu tähän perheeseen ja maailmaan. Hänelle syntyy luottamus, vaikka alussa rakkaista ihmisistä erossa oleminen voi olla ahdistavaa. Rakkauden puute vaikuttaa ihmisen koko tulevaisuuteen.

Riittää, että on edes joku, joka rakastaa. Ja on tärkeää oppia myös välittämään itsestään. Ihminen haavoittuu niin helposti. Jokaisella meistä on enemmän ja vähemmän haavoja, henkisiä ja fyysisiä. Ja jokaisella haavallakin on tärkeä merkitys siinä kohtaa, kun mietimme sitä, ketä olemme. Elämämme onnen hetket ja vaikeudet ovat muovanneet meistä ihmisen. Toivottavasti olemme oppineet jotakin.

Ovet auki

Vuoden viimeisessä kirjoituksessani totean vielä sen, että oman tulevaisuutemme ovet avaamme, tai jätämme avaamatta ihan itse. Mitä olemme tehneet, sen olemme tehneet. Entä jos lempeästi hyväksyisimme menneisyytemme ja katsomme luottavaisesti eteenpäin. Otamme itse ne askeleet, mitkä on tärkeää ottaa. Lähdetään yhdessä luottavaisesti kohti uutta vuotta. Uutta alkua. Uutta seikkailua. Ja kohdataan matkalla! On mukava saada tavata oma Rakas Ystävä tai kohtalotoveri, istahtaa alas ja keittää vaikka nokipannukahvit.

On uusi aamu. Otan sinut vastaan sydän täynnä iloa. Sinä annat minulle kokonaisen päivän ja illan. Minä päätän aamun ensimmäisen ajatuksen ja päätän myös, millaisen ilmeen otan kasvoilleni aamulla ensimmäiseksi.  Kävelen peilin eteen. Hymyilen ja toivotan lempeästi: Hyvää huomenta.

Sinulle, Rakas Ystävä haluan sanoa, että olet minulle tärkeä!

Toivottavasti näemme pian. Verkossa tai kasvotusten.

t: Harriet