Kiipeän lumisia portaita pimeään luolaan. Outo hiljaisuus kuulostaa kummalliselta. Mitä täällä tapahtuu? Mitä tästä hetkestä puuttuu? Katson kynttilän liekkiä, joka lepattaa iloisesti. Jos se ei lepattaisi, haluaisin pian pois luolasta. Kynttilä kertoo, että tilassa on happea ja siellä voi hengittää. Hengitän rauhallisesti.
Huomaan, että hetkestä puuttuu melu. Kaikki äänet ovat poissa. Hiljaisuus tuntuu niin konkreettiselta, että sen voi melkein kuulla. Sydämen valtaa outo lämpö. Täällä on hyvä olla. Ilma on lämmin. Se, että luola on kaivettu yli metrin maanpinnan yläpuolelle, tekee lämpölukon lumiluolaan. Katossa on reikä, lunta on yläpuolella yli kaksi metriä.
Hengitän hiljaa. Kuuntelen hiljaisuutta. Valkoinen pyöreä huone on taidonnäyte. Sen tekemiseen on käytetty sahaa ja lapiota. Luolassa on hyllyjä, joissa voi säilyttää tavaroita. Vielä muutama päivä sitten samassa paikassa oli yli kolme metriä lunta! Lumi on tiivistynyt tunturin kurun seinää vasten. Luola vaikuttaa todella järeältä. Lapiollinen kerrallaan tuohon paikkaan on syntynyt kolo. Joku on kaivanut sen omin käsin ja tuo työ on kestänyt tuntikausia. Mutta se työ kannatti!
Melkein tekisi mieli jäädä nukkumaan tuohon luolaan. Kokeilla, miten makealta uni siinä maistuu. Mutta tällä kertaa se ei ole mahdollista.
Olimme päiväretkellä Aakenustunturilla. Oli hauska nähdä erämaassa oranssi kyltti talviasuntomessuista. Kaikki luola-asumisesta kiinnostuneet toivotettiin tervetulleeksi. Voisin kuvitella, mikä myyntiartikkeli tämä olisi ohjelmatoimistolle! Tulla erämaahan ryhmän kanssa ja alkaa kaivaa luolia. Mutta turvallisuusnäkökulmasta suosittelen lumiluola-asiantuntijan mukaan ottamista juuri tämän ohjelmakokonaisuuden tuotteistamiseen.
Meillä kyse oli myös työyhteisön virkistyspäivästä. Saimme olla yhdessä koko päivän, jutella muistakin kuin työasioista, kiivetä lumikengillä kolmen kilometrin matka erämaahan ja tavata ihmeellisiä eränkävijöitä. Tuossa kymmenen luolakunnan leirissä asui lähes 40 partiolaista. Meitä ”turisteja” kävi päiväretkellä siellä kaksi bussilastillista. Sydämeen tuli kiitollinen olo.
Kiitos Napapiirin tytöt ja Napapiirin pojat, että saimme käydä unohtumattomalla retkellä leirissänne! Ja kiitos työkaveri Antti Pehkoselle, sinä teet mahtavaa työtä nuorten kanssa!
