Yritän ymmärtää pääsiäisen salaisuutta. Hiljaisella viikolla mietin, miten kaukana voikaan hiljaisuus olla elämästäni. Niin paljon erilaisia ääniä ja ärsykkeitä. Tälläkin viikolla olen käynyt kuulokkeet päässä lenkillä. Jos on tilanne, ettei ole mitään tekemistä, tulee hipellettyä sosiaalisen median uutisvirtaa. Kotona tulee formuloita televisiosta ja lapsi tekee Musically –videoita. Niin monta erilaista äänimaailmaa. Voi, miten kaipaan hiljaisuutta!
Hiljaisuus hoitaa
Hiljaisuus rauhoittaa ja ruokkii ihmisen luovuutta. Moderni aivotutkimus tukee tätä väitettä, sillä kun aivot eivät kuormitu ärsykkeisiin reagoimisesta, jää tilaa myös muuhun. Hiljaisuudessa on mahdollisuus keskittyä meneillään olevaan asiaan, mutta miksi minun on niin vaikeaa olla hiljaa?
Istun kirkossa Jeesuksen kuolinhetken muistohartaudessa ja kuuntelen hiljaisuutta. Karu virren veisuu ilman säestystä tuo haikean mielen. Alttari on riisuttu kaikesta turhasta. Se on puettu mustaan. Vain viisi ruusua muistuttamassa Jeesuksen haavoista.
Elämässä kuuluu ryvettyä. Jokainen saa oman osansa kärsimyksestä ja tuskasta. Pitkäperjantain tunnelma ei ole kenellekään vieras. Aina toisinaan me koemme omassa elämässämme surun päivän, joka tuntuu kovin raskaalta. Vuorotellen saamme elää oman elämme pitkäperjantaita ja sen tapahtumia läpi kantaen omaa, järkyttävän painavaa ristiä.
Tuon ristin edessä me hiljennymme ja hiljenemme. Siinä me olemme yksin ja alasti. Meistä tiedetään kaikki. Siinä ristin juurella meidän kannattaa olla hiljaa, emmehän muuten voisi kuulla, mikä ristin sanoma on. Tuo risti on meille merkkinä siitä, että kaikki on puolestamme tehty. Rakkaus on voittanut.
Jeesus haudattiin ja suuri kivi vieritettiin haudan suulle. Mutta kun naiset tulivat haudalle, se olikin tyhjä! Yllätysten yllätys, paikalla olikin enkeli. Kertomassa taas tärkeää viestiä, ihan niin kuin joulunkin kertomuksessa. Ja tuossa viestissä on koko kristinuskon ydin. Sinä kelpaat. Sinä riität. Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.
Onko pääsiäisen salaisuus sitten hiljaisuuden ymmärtämisessä? Vai onko se siinä yllätyksessä, joka kasvaa rairuohon siemenestä muutaman päivän päästä siitä, kun se on istutettu mustaan multaan. Yllätys kiehtoo meitä myös lasten leikissä, joissa piilotetaan pääsiäismunia. Miten piinaavaa on etsiä yllätystä ja miten ihanaa on saada löytää oma aarre!
Minä ajattelen, että pääsiäisen salaisuus on ilo ja valo. Tuo valo on jokaisessa meissä. Se valo on rakkauden valo. Eikä sitä voi kukaan sellainen ymmärtääkään, joka ei usko.
