Voi, mitkä vappujuhlat meillä oli! Olen nauttinut viikonlopusta ystävien kanssa. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes sain vatsapöpön oululaisesta ruokaravintolasta. Söimme pikkusiskon kanssa samat annokset ja molemmat sairastuimme. Muut, jotka söivät eri ruokaa, ovat kunnossa. Tuo pöpö vei voimat toden teolla. Mutta voin olosuhteisiin nähden hyvin. Elämä opettaa hiljaa kävelemään.
Isä tuli hakemaan minua Oulusta ja ajelimme Hämeenkyröön, jossa olemme yötä. Vappupäivänä menemme yhdessä Viljakkalan maamiesseuran talolle, jossa on Viljakkalan mieslaulajien 80-vuotisjuhla ja samalla siellä julkistetaan upea reliefi isästä.
On ihmeellistä saada olla täällä toisella puolella Suomea. Omassa rakkaassa kesämaisemassa. Kesäisän kuolemasta on vierähtänyt yhden vauvan odotusaika, 9 kk. Mutta kaikki on ihan niin kuin ennenkin. On terapeuttista saada jutella lapsuuden muistoista – ja ennen kaikkea olen niin onnellinen siitä, että saan olla isän kanssa.
Tiedätkös – nämä ovat niitä hetkiä, joiden yksityiskohdat haluaa painaa mieleen tarkasti. On hyvä olla tässä ja nyt.
