Olen julkaissut 140 erilaista kirjoitusta Saivon blogissa. Yleensä kirjoitan siitä, mitä sillä viikolla olen paljon ajatellut. Huomaan ajattelevani aika lailla samojen teemojen ympärillä olevia asioita. Jotkut asiat ovat sellaisia, että niitä on pakko ajatella. Ne eivät suostu poistumaan mielestä ajattelematta. Mutta ajattele! Ne asiat, joita jatkuvasti ajattelen, ovat tärkeitä minulle. Arvokkaita. Ajatukseni kertovat minulle arvoistani.
Ajatuksia ajattelemisesta
On aika luonnollista, että ihminen ajattelee niitä asioita, jotka hänen pitäisi tehdä. Ajatukset menevät väistämättä haasteisiin, joita kohtaa tulevaisuudessa. Jos kalenterissa on esiintyminen, mieli valmistautuu siihen hyvissä ajoin. Mitä puhuisin, mistä laulaisin – joka tapauksessa tuleviin tapahtumiin on hyvä valmistautua ajoissa. Joskus mieli askaroi niiden asioiden parissa, joita olisi jo pitänyt tehdä, mutta joita ei jostain syystä ole tullut tehtyä. Joskus aika ei vain riitä, joskus keksii muita syitä. Mutta ajatuksissa nämä asiat pyörivät.
Olen opetellut rauhoittumista. Istun tai köllötän hiljaisuudessa. Tunnistan ajatuksen, joka tulee. Tarkastelen sitä lempeästi ja päästän sen sitten menemään. Se asia, joka mieleen tulee, tarvitsee huomiotani. Olen oppinut nappaamaan kiinni tämän asian pitämällä muistiinpanovälineitä aina saatavilla. Rakastan listoja ja laitan ajatuksen vain ylös. Näin se voi jatkaa matkaa. Samalla poistuu pelko siitä, että unohtaisin jonkun tärkeän asian.
Ajatteleminen vaatii aikaa. Joskus on sellainen olo, ettei ehdi ajatella jotakin asiaa, joka nimenomaan tarvitsisi käsittelyä. Mitä enemmän olen ajatellut ja kirjoittanut, sitä enemmän olen tiedostanut asiat, joista olen kiitollinen. Huomaan, että olen varsin onnekas ihminen. Olen oppinut rakastamaan elämää. Välillä minäkin olen ollut ihan puhki. Olen kuitenkin päässyt liian raskaasta kuormasta eroon. Väsyneenä en jaksanut uskoa siihen, että pitäisi jaksaa liikkua enemmän, että kuorma tulisi kevyemmäksi. Nyt olen löytänyt liikunnan ilon ja mikään ei karkota pahaa mieltä niin hyvin kuin liikunta ja tasainen verensokeri.
Apuna Yle Puhe
Olen hyväksynyt itseni ja menneisyyteni. Joka päivä voin oppia uutta. Jos haluan jotakin muuta ajateltavaa, otan napit korville ja kuuntelen Yle Puheelta Jari Sarasvuon monologeja. Niiden äärellä viihdyn! Jotkut ohjelmista ovat aarteita, joista riittää ammennettavaa useammaksi kuuntelukerraksi. Yksi parhaista kertoo uhriutumisesta. Olen kuunnellut sen kolme kertaa. Kirjoittaminen on minulle terapeuttista tarinankerrontaa, joka auttaa minua rakastamaan elämää enemmän.
