Ahdistaako arki? Tuntuuko siltä, että voi ei, taas on maanantai. Kelloja on siirretty tunti kesää kohti ja on siis kesäaika. Kesäaika! Voi tätä Suomen kesää! Aamu alkoi lumitöillä.
Tarina kertoo, että Uudessa-Seelannissa asui perhosten keräilyä harrastanut mies. Hän harmitteli, että päiväperhoset lakkasivat lentämästä niin aikaisin, ettei hän ajoissa ehtinyt harrastuksensa pariin. Hänen haaveensa oli, että ilta alkaisi myöhemmin. Hän ei elämänsä aikana saanut tahtoaan läpi, mutta nykyään jo 70 maassa kelloja siirrellään. 20 % maailman kaikista ihmisistä siirtelee kelloja keväällä ja syksyllä.
Minä en muista tavanneeni ketään, joka olisi iloinnut kellojen siirtämisestä. Ainakaan näin keväällä, kun kelloja siirretään eteenpäin. Toisaalta jos jotakin tärkeää tapahtumaa oikein kovasti odottaa ja aika kuluu hitaasti, tällaiselle henkilölle tunnin häviäminen on onnenpotku. Meillä tällekin asialle on tietysti oma EU direktiivi.
Miksi ihmeessä?
Suomessa kellojen siirtely on aloitettu vuonna 1981. Mitä hyötyä tästä sitten on? Yksi tärkeä perustelu liittyi aikanaan energian säästöön. Valaistustahan tarvittaisiin vasta myöhemmin, jos kelloja siirrettäisiin. Minun korviini tämä kuulostaa hölmöläisten hommalta. Kai niitä nyt valoja vastaavasti illallakin tarvittaisiin.
Kesäaika antaa meille valoisat illat, perusteltiin. No, täällä pohjoisessa illat ovat joka tapauksessa kesällä valoa täynnä, joten kovin painava tuokaan argumentti ei ole. Talvi taas ei täällä muutu valoisaksi, vaikka viisareita kääntelisi enemmänkin. Maanviljelijät vastustivat alun perin ajatusta, sillä lehmiä oli mahdotonta saada totuteltua uusiin lypsyaikoihin. Heitä kumpaakaan, maanviljelijöitä saati lehmiä ei kuunneltu.
Silloin todettiin, että olisi hyvä, että Suomessakin ns. toimistoaika olisi sama, kuin kollegoilla muualla Euroopassa. Ettei tulisi väärään aikaan vaikka soiteltua työpuheluita ulkomaille, kun työkaverit olisivat samassa työajassa. Mutta yhä vähemmän työtä tehdään klo 8-16. Tämäkin perustelu on siis vesittynyt aikapäiviä sitten.
Edelleen jäämme ihmettelemään miksi kelloja siirrellään. Monissa pikkulapsiperheissä kellojen siirto on katastrofi. Nyt tuntuu, että unelle jää normaali arjessa liian vähän aikaa, niin otamme siitä vähästäkin vielä tunnin pois. Onneksi älypuhelimet sentään löytävät uuden ajan itsestään. Mutta kyllä edelleen ihmisten huusholleissa on käsittämätön määrä kelloja!
Tausta-artikkeli Helsingin Sanomien kuukausiliite 29.10.2016
Lue myös: Suomen Kuvalehden artikkeli Kesäaika sotki lehmien unet 10.8.2018
Juttu on alunperin julkaistu 27.3.2017, päivitetty 28.3.2022
