Kukaan ei voi välttyä stressiltä ja kuormittumiselta. On luonnollistakin, että niitä aika ajoin kokee, mutta jos kuormaa on pitkäkestoisesti ja liikaa, saattavat seuraukset olla oikeasti kohtalokkaita.
Monenlaiset ristiriidat stressaavat ihmistä ja kun kuormittumista on monella eri tasolla ja elämän eri alueilla, saattaa tulla sellainen olo, että hallinnan tunne puuttuu. Silloin viimeistään on hyvä herätä miettimään, mitä kannattaisi tehdä.
Stressi on siitä jännä kaveri, että yksi asia, joka ei juuri nyt stressaa minua yhtään, voi olla suurin stressin aiheuttaja tulevaisuudessa. Ihmisiä kuormittavat hyvin erilaiset asiat ja oleellista onkin, miten löytää toivon kipinä sitten, kun ei enää jaksa ja ilo elämästä katoaa. Tietenkään ihmisestä ei välttämättä edes näe sitä, missä kunnossa hän on, sillä myös stressin oireet ovat yksilöllisiä. Ehdimmekö pysähtyä kysymään itseltämme tai ystävältä: Mitä sinulle kuuluu? Miten voisin auttaa sinua? Mitä oikeasti tarvitsisit juuri nyt? Kaikkein eniten?
Aivot kovilla
Aivojen näkökulmasta työelämämme on valtavan kuormittavaa. Kalevassa oli juttu ”Etätyö voi näkyä aivoterveydessä,” jossa todettiin, että jatkuva valppaana olo kuormittaa aivoja. Aivokemiallinen yliaktiivisuus ja stressi voivat johtaa esimerkiksi ärtyneisyyteen ja muuhun tunnemaailman heittelyyn.
Mitä sitten tarvitaan? Taukoja! Ei siis sitä, että kun seisomme bussipysäkillä, kaivamme kännykän käteen ja selaamme uutisvirtaa. Eikä sitä, että kun otamme kupin kahvia kahden Teamsin välissä, piipahdamme somekanavissamme. Ei. Vaan siis taukoja, jolloin katsomme ulos ikkunasta. Mahdollisimman kauas. Silitämme kissaa. Käymme kävelyllä. Pyörittelemme jumppakeppiä. Hengitämme keskittyen. Pienet mikropalautumisen hetket pitkin päivää tuovat paremmat tulokset kuin yksi pitkä palautusjakso, johon kohdistuu voimakkaita odotuksia.
Luova työ vaatii rauhallisuutta.
Päivi Tuohimaa
Johtajuusvalmentaja Päivi Tuohimaan mukaan luova työ vaatii rauhallisuutta. Palautumista alkaa tapahtua vasta sitten, kun kokee palautumisen tunteita, eli turvallisuuden tunnetta, rauhallista oloa, yhteyttä, levollista mielialaa. Mitä enemmän, sen parempi. Päivi herätteli miettimään, kenen kanssa ja millaisissa tilanteissa minä pystyn tuntemaan palautumisen tunteita. Miten oivalluttavaa on tiedostaa, että kokemalla yhteyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten samanhenkisten ihmisten kanssa, voi näissä hetkissä palautua.
Myös pappi Ulla Rissanen piti yhteyden merkitystä tärkeänä kuormitusta vähentävänä tekijänä. Miten halutessamme voisimme enemmän vielä kiinnittää huomiota ympärillä oleviin ihmisiin ja rohkaista heitä. ”Sulla on lahja tähän” tai ”olet tosi hyvä tässä,” antamalla positiivista palautetta ihmisille saamme itse monin verroin takaisin. Ulla Rissanen kuvasi koskettavalla tavalla sitä, miltä mieli voi näyttää, kun on uupunut. Mieli on tuolloin kuin musta metsä. Metsän mustuudesta on vaikea päästä yksin ulos.
Kulttuurin monitoiminainen Outi Huczkowski kysyi hyvän kysymyksen. Milloin lupasit itsellesi levätä? Entä miten kävi? Niinpä. Eihän sitä voi levätä ennen kuin kaikki aivan oleelliset asiat on tehty. Työlistalta nämä ja nämä asiat, kodista nyt puhumattakaan. Lepään sitten, kun paikat ovat kunnossa. Tai ehkä lepään aktiivilomalla, joka häämöttää kesällä. Outin innoittamana oikein hekumoin ajatuksella, että saan levätä. Olla vaan. Osaanko minä?
Jumala on luonut meidät valmiiseen maailmaan. Hän oli tehnyt kaiken muun jo valmiiksi ennen kuin lopulta kuudentena päivänä loi ihmisen. Yhtenä päivänä Jumalakin halusi levätä. Lepo ei ole mikään lämmin kehotus meille ihmisille vaan ihan yhtä vakava käsky kuin ÄLÄ TAPA tai ÄLÄ VARASTA. Lepoa tulee suojella.
Omat murheet tuntuvat tällä hetkellä hyvin keveiltä ja pieniltä. Olen saanut viikonloppuna levätä. Tätä kirjoittaessa koen jopa vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten onnellinen olen juuri nyt. Samaan aikaan joku on juuri menettänyt läheisen ihmisen tai sairastaa itse vakavaa sairautta. Monilla on ukrainalaisia ystäviä, joita haluavat auttaa. Vaikeuksia työelämässä tai kotona. Katastrofaalinen taloustilanne. Mitä ikinä.
Hengitän syvään. Mietin, miten hyvä ja kiitollinen mieli minulla oli, kun sain osallistua naisten brunssille ja sain monipuolisten alustusten ja keskustelujen myötä tuoreita näkökulmia uupumuksen, resilienssin ja levon teemoihin.
