Olet kaikkeni, isä!

Sinä olet isin pieni lintu ja minä rakastan sinua. Näin sinä sanoit minulle ja minä uskoin sen. Ehkä uskoin sen siksi, että sanoit minulle sen niin usein. Olen aina ollut isin pieni lintu. Pienestä linnusta tuli minulle kuin ihmisen kuva.

Sinä halusit aina suojella minua. Halusit minulle vain hyvää, et sitä, mitä itse lapsena olit saanut. Elit köyhässä kodissa sisarusparven nuorimpana. Köyhyys oli aineellista sorttia: kaikesta oli pula. Sait aina kuluneimmat vaatteet. Äitisi imetti naapurinkin lapset, sai leipää tai kananmunia vastineeksi. Kaikki oli kortilla. Halusit omille lapsillesi paremman tulevaisuuden. 

Sinun isäsi kuoli, kun olit vain viiden vanha. Voin vain arvata, miten kaipasit isää. Äitisi oli väsynyt talon töistä, nuori leski veti pitkät hiukset nutturalle ja itki itkunsa lehmän kylkeen. Tunteita ei voitu näyttää. Ehkä joku pato olisi murtunut, jos joku olisi uskaltanut mainita, että oli isää ikävä. Tuo tunnustus olisi käynyt äidillesi liian raskaaksi, sillä se olisi pitänyt sisällään ajatuksen siitä, ettei äiti yksin riitä.

Et sinäkään saanut kaivata isää. Et saanut kysyä, miksi häntä ei yhtäkkiä ollutkaan. Yhtenä päivänä hän vain ei tullutkaan kotiin kaivokselta. Ehkä sinä päivänä sinun sydämeesi syttyi ajatus siitä, että jos sinulla on joskus lapsi, hän saisi oppia tuntemaan sinut. Sinun lapsuutesi kokemukset tekivät sinusta sellaisen isän, joka sinä olet ollut minulle.

Sinä, isä olet ollut minun turvapaikkani. Olet ollut minulle maailman suurin syli, jossa on ollut aina, lähellä sydäntäsi, paikka minulle. Niin suuri minä en ole ollut, ettenkö olisi sinun syliisi mahtunut. Muistan, miten pienenä kiipesin sinun syliisi. Siinä sain levähtää väsymystäni tai itkeä surujani. Siinä sain nauraa vitsejäsi tai päivitellä arkipäivän sattumuksia.

Kun olin pieni tyttö, me jäimme kanssasi kahdestaan. Äiti muutti Ruotsiin ja minä kaipasin häntä. Kun kyselin hänestä, sinä sanoit vain, että äitini on niin kaunis. Ehkä näit minussa hänet. Ehkä kaipasit häntä itsekin. Kun tivasin lisää, sinä sanoit, että äitini rakastaa minua. Ja että kyllä hän vielä joku päivä tulee luokseni.

Me kasvoimme yhteen. Sinä olit minulle isä ja äiti. Jouduit ottamaan vastaan kaiken sen, mikä oli tarkoitettu äidille ja lisäksi kaiken muun. Jouduit vastaamaan loputtomiin kysymyksiini. Jouduit kuuntelemaan sydänsurujani. Jouduit puhaltamaan haavojani. Jouduit hoivaamaan minua kasvukivuissani. Ja kun aika oli kypsä, isin pienelle linnulle oli kasvanut vahvat siivet. Nuo siivet kantavat yhä.

Kuinka paljon yhtä ihmistä voi rakastaa? Kun sain tyttäreni käsivarsilleni, tuo rakkaus täytti minut ihan kokonaan. Toisen tyttären kohdalla etukäteen pelkäsin, että entä jos rakkautta ei riitäkään niin paljoa hänelle. Mutta riitti sitä, opin, että ei rakkaus rakastamalla lopu. Minä tunnen, että sinä olet rakastanut minua vähintään yhtä paljon kuin minä tyttäriäni. Kun panen silmäni kiinni ja ajattelen sinua, minäkin täytyn rakkaudesta.

Pahin pelkoni on se, että jonakin päivänä sinä kuolet. Tänään sinä kuitenkin elät!

Tyttäresi Harriet

Pahin pelkoni on se, että jonakin päivänä sinä kuolet. Jonakin päivänä en voikaan enää soittaa sinulle ja sanoa, että minulla on ikävä. Tätä päivää varten olen varustautunut. Tätä päivää varten minulla on suojanani muuri ja kilpi; usko, kristillinen usko sydämessäni, sillä en kestäisi ajatusta, etten koskaan enää näkisi sinua. Minusta on ihana ajatella, ettei elämä pääty kuolemaan vaan siitä alkaa jotakin uutta.

Sinusta se on kummallista, että minä uskon niin, että jonakin päivänä saan katsoa itseään Jeesusta Kristusta kasvoista kasvoihin ja kysyä häneltä kaikki ne kysymykset, jotka ovat jääneet vastausta vaille. On paljon sellaista, jota olen aina ihmetellyt. Kysyisin Jeesukselta, miten hän tulikin valinneeksi minulle niin ihanan isän. Haluaisin kuulla kaiken siitä, että miten hän oikein on johdattanut minua elämässäni. Että mitkä ovat olleet ne käännekohdat, missä hän erityisesti on minua kutsunut. Ja mitkä taas ovat olleet ne tilanteet, kun hän on varjellut minua elämän karikoissa. Haluaisin kuulla, millä kaikilla tavoilla hän on elämäni aikana puhutellut minua.

Minä kiittäisin isästä. Kiittäisin rakkaudesta, jota olen isältäni saanut joka ikinen päivä. Kiittäisin jokaisesta katseesta, sillä niiden myötä olen oppinut ottamaan vastaan rakkautta. Kiittäisin siitä, että isä on uskaltanut itkeä minun nähteni. Kiittäisin sisaruksista, joita heitäkään ei olisi ilman isää! Kiittäisin äidistä, jonka sain elämääni sinun kauttasi. Minun isäni on antanut minulle kaiken, mitä hän ikinä on voinut antaa ja enemmänkin.

Minä tiedän, että polkuni on ennalta määrätty. Minä tiedän, että juuri ne ovet ovat auenneet, joiden on kuulunutkin aueta ja ne ovet ovat jääneet kiinni, joista minun ei ole ollut tarkoitus mennä sisään.

Minä rakastan sinua, isä. Silitän tyttäreni hiuksia. Sinä olet äidin pieni lintu, sanon.

Harriet Urponen

Tämä kirjoitus on tehty Ylen radion iltahartautta varten 13.1.2022