Ankeus.
Olemme luultavasti äidinmaidossa jokainen saaneet pisaran sitä. Kansallisaarteemme ankeus nostaa päätään aika ajoin. Silloin, kun rahat ovat vähissä, tunnemme pienuutemme konkreettisesti. Silloin, kun olemme liian väsyneitä ja lihavia tai epäonnistumme jossakin. Työt eivät maistu, motivaatio on nollassa ja harmittaa niin vietävästi. Välillä näyttää siltä, että juuri meidän kädessämme on kaikkein huonoimmat kortit.
Ensin täytyy tiedostaa ankeus, ennen kuin voi pyrkiä siitä pois. Voi niitä raukkoja, jotka eivät edes itse näe ankeuttaan – ja tiedätkö, heitäkin on. Pysy hyvä ihminen heistä kaukana. Ankeus nimittäin tarttuu.
Kun ihminen kokee tarpeeksi pettymyksiä, hän ankeutuu. Nämä pettymykset eivät kuitenkaan määrittele meitä, ellemme sitten keksi samaistua niihin. Otamme pettymykset osaksi identiteettiämme ja ne valtaavat ajattelumme. Siitäkös tulemme vihaisiksi! Tuo viha vielä oikein kytee sisällämme. Pikkuhiljaa se muuttuu katkeruudeksi.
Miten nousta seinän raosta?
Yhtä lailla inspiraatio tarttuu! Etsi siis inspiroitunut ihminen tai porukka, jossa on inspiraatiota. Kun ihmisillä on inspiraatiota, niin he koukuttelevat samankaltaisia ihmisiä tukemaan nousuaan. Kun inspiroituneet ihmiset viettävät yhdessä aikaa, niin syntyy aina uusia ideoita!
Täytyy uskoa itseensä ja siihen, että elämä voi muuttua paremmaksi. Ihminen voi nostaa tasoa. Vaihtaa raidetta. Muuttaa jotakin. Nämä hetket ovat elämässämme harvinaisia oivalluksen ja oppimisen hetkiä ja opin juuri tällä viikolla ystävältäni Jarilta, että näihin hetkiin liittyy SEE eli SEGNIFICANT EMOTIONAL EXPERIENCE.
Nämä kokemukset voivat tietysti olla sekä positiivisia että negatiivisia, joka tapauksessa niiden kautta pääsemme eteenpäin.
On kyseenalaistettava omat asenteet ja näkemykset ja vapautettava itsemme pettymysten vankilasta, johon olemme joutuneet. Jos kerran kyse on kielteisistä tunnetiloista, jotka hallitsevat elämäämme, voimmeko yrittää hankkia päiviimme positiivisia asioita. Jos iloitsen pienistä asioista, saan iloita useammin.
Mitä positiivista sisällytän tähän päivään?
Iloitsen kirkkoherranvaalin etenemisestä ja siitä, että viikon päästä maanantaina tiedämme, kuka uusi kirkkoherramme on.
Olen päättänyt mennä illalla ryhmäliikuntatunnille, jossa annan kaikkeni. Kuka lähtee mukaan?
Nautin helmikuun viimeisistä päivistä ja lisääntyvästä valosta.
Vain kymmenen maanantaita tästä eteenpäin, niin ollaan jo toukokuussa!
Kevättä rinnoissa siis! Molemmissa!
