Kuka sinä olet – kuka minä olen?

Ihminen kohtaa toisen ihmisen. Katse osuu katseeseen. Entä jos toinen hymyilee sinulle lämpimästi? Pysähtyy katsomaan sinua, antaen sinulle viestin. Minkä viestin, sehän riippuu sinunkin tilanteestasi. Minä nautin hymyilevien kasvojen katselemisesta. Tänään kirjoitan ajatuksistani Nele Mourujärven ja Peräkamari -orkesterin konsertin jälkeen.

Nele Mourujärvellä on hymyilevät kasvot. Olen tavannut hänet joitakin kertoja, mutta luultavasti hän ei itse edes muista niitä, sillä noissa hetkissä hän on ollut kuoronjohtaja. Tavatessani hänet kahvikonsertissa Korundissa, hänestä tuli minulle tarinankertoja.

Oli hyvin koskettavaa kuulla, kun Nele kertoi tarinoita omasta elämästään. Hän kuvasi tilanteita yhtä aikaa arasti ja aidosti. Hän avasi yhtä aikaa laajoja tunnelmakuvia ja pienenpieniä yksityiskohtia. Minulta hän kysyi juuri niitä samoja kysymyksiä, joita itsekin kysyn aika ajoin. Minulle hän puhui hyvin paljon.

Kuuleeko kukaan?

Nele kysyi juuri niitä ihmisen olemisen peruskysymyksiä, joihin tässä ajassa emme edes tule saamaan täydellisiä vastauksia. Minun edessäni hän ihmetteli sitä, miten aika kuluu nopeasti ja nuoruudesta tulee yhtäkkiä vanhuus. Hän mietti valon ja varjon vastakkainasettelua ja sitä, miksi rakkaus – tuo ihanin asia maailmassa – niin usein haavoittaa meitä.

Nele näytti yksityiskohdan omasta lapsuudestaan. Kuvittelin itseni hänen lapsuuskotinsa keittiöön. Siinä me istuimme vierekkäin syömässä kuivan makuista leipää. Seinällä oli taulu, jossa oli köyhä, kaunis intialaistyttö. Tuolla tytöllä ei ollut ruokaa. Me ymmärsimme, että meillä on niin paljon enemmän kaikkea. Mahdollisuus syödä joka päivä, mahdollisuus oppia ja käydä koulua. Kaikki eivät ole elämässään yhtä onnellisessa asemassa. Ja Nele halusi muistuttaa minua siitä.

Aivan erityinen kokemus

Kaikkein puhuttelevinta oli nähdä estradilla erityislapsen äiti. Nele kertoi minulle, millainen äiti hän on. Oli raastavaa saada kuulla, että hänen vielä ollessaan raskaana, hänelle oli ehdotettu raskauden keskeyttämistä. Hänelle oli sanottu suoraan, ettei ole toivoa, eikä hänen kannattaisi haaveilla. Hänelle oli kerrottu, että hänen lapsensa olisi erilainen.

Mutta ei äitiä voi estää haaveilemasta. Äiti näki lapsensa mielessään jo ennen, kuin hän syntyi. Äiti unelmoi lapsestaan isoksi kasvamassa ja rukoili hänen puolestaan. Äitiä loukkasivat sanat: Tästä ei tule hyvää.

”Niin he sanoivat,
kun aloit liikkua hellästi sydämeni alla.
Mitä itse ajattelit?
Kuuntelit varmaan heidän puhettaan.
Silloin mä mietin kolme päivää,
jaksaisitko elää,
pystyisinkö antamaan sinulle pohjan onnelliseen elämään?”

Ja hän synnytti lapsen, jota rakasti yli kaiken. Hän iloitsi elämästä. Hän iloitsi kauniista, täydellisestä lapsestaan. Hän päätti seisoa rinnalla, tuli mitä tuli. Hän rakasti täydestä sydämestään. Hän otti erilaisuudenkin vastaan sellaisena, kuin se tuli. Ja hän lupasi auttaa kaikkien vaikeuksien kanssa. Hänet saatiin epäilemään jopa sitä, että eläisikö lapsi edes kovin vanhaksi. Siitä huolimatta hän oli kiitollinen jokaisesta päivästä. Ja tuo lapsi, ehkä aikuinen jo, istui vieressäni sydän täynnä rakkautta. Kuuntelemassa äitiään, kun hän laulaen kertoo tarinoita elämästään ja hänestä. Nyt tyttärellä on omat unelmansa, jotka hän voi aivan varmasti saavuttaa.

Nelen tarinat kuvasivat hyvin autenttisesti sitä, miltä tuntuu olla erilainen. Hän itsekin koki ulkopuolisuutta tullessaan Suomeen. Nele kuvasi erilaisuuttaan katukuvassa, erilaista tapaansa puhua. Laulut, joita hän oli valinnut konserttiin, kertoivat minulle tarinan Nelestä, joka muutti vieraaseen maahan. Hän rakasti Suomen luontoa ja sen hiljaisuutta. Hän rakastui vaelluskaveriinsa ja näki ympärillään ihmeitä. Itse kuulin laulujen läpi myös kristityn naisen äänen.

”On niitä hetkiä, kun meitä koskettaa jotain meitä suurempaa.”

Lauluntekijä kirjoittaa tarinaa. Hän paljastaa kenties yksityiskohtia omasta elämästään, kenties hän puhuu toiveistaan tai unelmistaan. Konsertin kantavat arvot olivat erilaisuuden hyväksyminen ja kiitollisuus.

Tämä, mitä hänestä nyt kirjoitin on vain minun tulkintaani oman konserttikokemukseni ja Nele Mourujärven sanoittamien tekstien pohjalta.

Sitaatit: Nele Mourujärvi

Lämmin kiitos kaikille esiintyjille!

Nele Mourujärvi on Naiskuoro Lapin Ruskan kuoronjohtaja. Lue, täältä mm. Nelen musiikillisesta taustasta.