Horisontti.
Katsomme ulos pienestä ikkunasta. Tuosta samasta ikkunasta on katsonut ulos myös Shirley Temple silloin, kun hän esitti pikku-Heidiä siitä kertovassa elokuvassa. Olemme juuri kiivenneet ylös kylään ja ohut ilma on saanut meidät hengästymään. Kävelimme ohi onnellisten lehmien, joiden kellojen ääni kuuluu yhä sisälle taloon. Siinä me olemme nyt kahden, siskoni ja minä. Katsomme horisonttiin.
Eikö ole aika jännä ajatus, että jos lähestyisimme tuota horisonttia, niin se menee aina vain etäämmäs. Se on vain kuviteltu viiva taivaanrannassa. Kuvittelua tämä matka on ollutkin. Sveitsissä on hyvä kuvitella.
Pystymme helposti samastumaan Heidin maailmaan. Mikä meille voisi olla tärkeämpää, kuin vaari, joka haluaa pitää meistä huolta. Tai vapaus? Luonto, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia ihmettelyyn ja itsensä ylittämiseen. Ystävyys, kiireettömyys ja puhtaus.
Oho.
Mielikuvituksemme saa meidät heti miettimään, että entä jos asuisimme täällä? Suuri keskipalkka (5000-6000 CHF), uusi autokanta (mies olisi helppo houkutella mukaan), korkea työllisyysprosentti, yhteiskunnan täsmällisyys ja keskeinen sijainti Euroopassa saavat meidät vakavasti harkitsemaan muuttoa tänne. Mutta.
Sveitsin pinta-ala on kahdeksan kertaa pienempi kuin Suomen. Lisäksi vuoristo haukkaa pinta-alasta mammuttiosan, joten maan yli 8 miljoonaa asukasta asuvat todella tiheästi. Niin kauniita kuin vanhat talot ovatkin, niiden remontoiminen tämän päivän vaatimuksiin maksaa niin kuin maailman sota. Toisaalta.
Julkinen liikenne on ilmiö Sveitsissä. Se toimii paremmin, kuin missään muualla maailmassa. Vaikka kaupunki on silmin nähden iso ja ihmiset kulkevat bisnesasuissaan kengät kopisten butiikkien marmorilattioilla, on kaikkialla jännä pikkukaupungin tuntu. Omituinen sekoitus kotikutoista, kahvintuoksuista maalaisidylliä. Puhdas ja kirkasvetinen joki keskellä kaupunkia. Rauhalliset kirkot ja kapeat pikkukujat, ja silti merkkiliikkeet. Nuoret miehet kuin suoraan kellomainoksista. Kaduilla vastaantulevat naiset ovat jo varttuneempia leidejä.
Siskojen retkestä tuli ihan heidän näköisensä. Samalla pääsimme näkemään toisenkin maan, kääpiövaltio Liechtensteinin. Emme tehneet tarkkoja suunnitelmia, vaan luotimme siihen, että löydämme juuri oikeat askeleet täydelliseen lomaan Sveitsissä. Nuo askeleet veivät meidät askeleen lähemmäksi vararikkoa, mutta meidän elämykset eivät tunnetusti ole kovin kalliita. Haukoimme henkeämme tutkaillen maisemia. Löysimme paikallisten suosiman kylpylän, jossa hämmästelimme upeita kiviholveja ja valtavaa katolla sijaitsevaa poreallasta. Kirjoitan kylpylästä oman pienen postauksen myöhemmin. Juhlimme nukkuen enemmän kuin kuukausiin, nautimme palvelusta kun kahviloissa meille tarjoiltiin pöytiin. Kiersimme koko maailman nauttien eri kulttuurien keittiöiden herkuista. Kävelimme ympäriinsä löytäen pieniä puhuttelevia yksityiskohtia. Olimme paljon hiljaa, mutta juttelimme paljon. Siinä oli tämän onnistuneen loman resepti. Saa kopioida.
Lisään kuvat myöhemmin turvallisemmasta tietoverkosta.
