Joulu tuli siivoamalla

Minusta tuntuu, kuin olisin jäänyt täryjyrän alle. Lihakset ovat kipeät ja joka paikkaan sattuu. Päivää ennen joulua en ollut vielä edes ostanut jouluruokia. Ja joulu tuli silti. 

Juhlaviikko

Muistelen mennyttä viikkoa, joka on ollut yhtä juhlaa. Vietimme läksiäisiäni ja työkaverit olivat keksineet ihmeellisiä ohjelmanumeroita minulle. Sain tulla sisään juhlamarssilla! Mauri -kanttori soitti torvella Porilaisten marssin ja voi, miten se vanhan sotilassoittajan tyttären sydäntä lämmitti.  Juhlan kruunasi Tienatyttöjen hauska ohjelmanumero, luit ihan oikein – Tienatytöt saivat minut nauramaan kippurassa. Kyllä nyt kelpasi tulla tiernakaupunki Ouluun. Muistan, miten lukioaikana osallistuimme tiernapoikakilpailuihin ja tulimme toiseksi. Saimme tuon menestyksen turvin tehdä paljon keikkoja. Voi sentään, tuosta on kulunut jo kohta 30 vuotta!

Olen kiitollinen Rovaniemen seurakunnalle. Olen saanut olla kehittämässä seurakunnan viestintää ja sen myötä myös oma osaamiseni on kehittynyt valtavasti. On ollut hienoa saada olla tekemässä myös tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto työn ohessa. Olen näiden opintojen myötä saanut ihan uudenlaista valmiutta mihin tahansa kehittämistyöhön, jossa hyödynnetään palvelumuotoilua.

Juhlaviikolla varmistui myös nimitykseni Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalon erityisavustajan tehtävään. Olen saanut valtavasti onnitteluja ja yhteydenottoja, lähinnä eri somekanavia pitkin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen tammikuun puolivälissä aloittamaan uudessa tehtävässäni piispan tukena.  

Sydän täynnä kiitollisuutta 

Erityisesti työkavereille olen äärimmäisen kiitollinen. He ovat olleet tukenani silloin, kun on ollut vaikeaa. Koskettavinta olikin juhlassa kuulla kaikki kiitoksen sanat. Äänitin kirkkoherran puheen ja olen ristinyt puheen minulle voimapuheeksi. Sinä päivänä, kun tarvitsen voimaa, voin kuunnella tuon puheen ja jaksan taas. Sain myös maailman kauneimman kukkakimpun, siinä on paljon tämän talven lempiväriäni, punaista. 

Lapset olivat odottaneet sitä, että tulisin Ouluun ja pääsisimme muuttamaan uuteen kotiin. Edellisten asukkaiden siivooja ei oikein ollut onnistunut omassa työssään. Saimme perjantain aikana koko muuttokuorman uuteen kotiin, mutta meni koko viikonloppu ennen kuin tavarat olivat paikoillaan. Työtä hidasti se, että joka ikinen paikka on pitänyt pestä ennen kuin sinne on pystynyt laskemaan yhtään mitään.

Ihmisillä taitaa olla monenlaisia käsityksiä siitä, mitä tarkoittaa siisti koti. Minä olen siisteyden kanssa mallia neuroottinen. Onneksi ystäväni Pike ja Villen tytöt poikaystävineen ovat olleet auttamassa, muutossa tarvitaan paljon käsiä. Ja Hulda ja Hilda ovat auttaneet kovasti myös! Pirtti on jo pesty puhtoinen, piha lumivalkoinen. 

Niinhän se vain tuli joulu siivoamalla. Onhan tuolla varastossa vielä muutama laatikko odottamassa purkamistaan, mutta juuri nyt en tarvitse enää mitään. Nautin valtavasti siitä, että olen voinut tavaroita paikoilleen laittaessa vielä luopua monista turhista tavaroista. Nyt voi rauhoittua vastaanottamaan sydämeen sen aidon joulun sanoman, jossa minulta ei vaadita mitään. Riittää, että kumarrun seimen vauvaa ihmettelemään. Hän on syntynyt sydämeeni ja tuo minulle rauhan levottomuuteen ja valon pimeyteen. 

Tänään on jouluaatto. Lapset rakastavat tätä päivää, niin minäkin. Koskaan emme ole valmistautuneet jouluun niin vähän kuin tänä vuonna – ja koskaan ei ole joulun vietto tuntunut niin tärkeältä kuin nyt. On ihmeellistä asua Oulussa. Eihän tätä vielä tajua. 

Hyvää joulua <3 Sinun, Harriettisi