Maanantai. Muistatko sellaisen kuvan, jossa Karvinen seisoo yövaatteet päällä, yömyssy silmillä, kahvikuppi kädessään aivan unenpöpperössä? ”Pitäisin maanantaista, jos se alkaisi vähän myöhemmin” – lukee kuvatekstissä.
Minkälainen maanantai sinulla on tänään? Olisitko halunnut nukkua pitempään? Minä olen päättänyt, että tämä maanantai antaa minulle paljon! Tämä on uuden viikon ensimmäinen päivä. Omaehtoinen oppiminen on mahdollista. Jos itse annan luvan ja sydämessäni haluan, voin päästää tähän päivään rentouden ja ilon!
Ihmisellä on aina toiveita. Kukapa haluaisi jämähtää paikoilleen? Sitä haluaa jatkaa matkaansa, jättää jotakin taakseen ja kohdata uutta. Me aivan etsimme tietä ulos, ja olemme ymmyrkäisenä tämän maailman ihmeellisyyden kanssa. Jos on stressitila päällä, on vaikea kuunnella itseään. Ja vielä vaikeampi on löytää positiivisia asioita maanantaisin!
Ressiä pukkaa?
Voihan se olla, että stressi kolkuttaa ovellasi. Et tietenkään haluaisi päästää sitä sisälle, mutta se tulee väkisin. Tekeytyy ensin näkymättömäksi ja sitten luikahtaa ihan kapeasta oven raosta luoksesi. Et meinaa päästä siitä eroon. Se ei suostu lähtemään, vaikka nätisti pyydät. Se kiusaa sinua omassa kodissasi ja seuraa sinua kaikkialle, minne menet! Kuiskailee valheita korviisi: Sinusta ei ole mihinkään. Yrität harhauttaa sitä, mutta se on sinnikäs. Älä kuuntele sitä!
Entä jos nyt oveesi koputettaisiin uudelleen? Huudat varalta postiluukusta: Älä tule tänne! Täällä asuu jo stressi! Ei mahdu muita! Hus, pois! Entä jos oven takana olisikin Rentous, joka haluaisi tulla luoksesi? Jos päästäisitkin Rentouden sisään, saattaisi tapahtua muutos. Mitä jos tehtäisiin suunnitelma. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla! Herää huomenna niin aikaisin, ettei stressi vielä ole ehtinyt herätä. Lähde äkkiä aamulla jonnekin ja jätä keittiön pöydälle lappu.
