Löysin aarteen appiukkoni kirjahyllystä. Teos on nimeltään Lapsi kasvaa (1967), tekijänä Karl Aicher ja se piirtää kuvaa lasten kasvatuksesta noin 50 vuotta sitten. Paljon on virrannut vettä Kemijoessa kirjan kirjoittamisen jälkeen, mutta paljon on asioita, joihin aika ei pure.
He kasvattaa lapsiaan voisivat, jos itse kasvatuksen saaneet oisivat. (Goethe)
Kuka sinut on kasvattanut?
Tämä aihe koskettaa meitä myös tänään. Kuka kasvattaa lasta? Kenen vastuulla on kasvatus? Vanhempien, vai ammattikasvattajien vaikkapa päiväkodissa? Kasvatuksen voidaan ajatella olevan kasvamaan saattamista. Siihen toki osallistuvat kaikki lasten kanssa tekemisissä olevat aikuiset, mutta vanhempien roolin toivoisi olevan merkityksellisin.
Itsekin kuuluun niihin, joiden vanhemmat toteavat, ettei minua ole kasvatettu. Olen siis kasvanut ihan kasvattamatta tällaiseksi kuin olen. Vanhempani eivät ole ymmärtäneet kasvatuksesta tuon taivaallista ja silti he ovat onnistuneet vahvistamaan minussa niitä puolia, joissa ovat nähneet minun olevan lahjakas. Vanhempani ovat opettaneet minulle, että koti on turvapaikka, minne saa aina tulla. Olipa sitten kuinka vaikea asia tahansa tapahtunut. Nämä ovat tärkeitä asioita lapselle.
Radio ja tv kasvattajina
Lapsi kasvaa –kirjassa puhutaan tekniikasta! Viitataan yhä nopeammin kehittyvään tekniikkaan, joka voi helpottaa elämäämme ja huomioidaan edut, joita tekniikka tuo tullessaan. Tekniikan välityksellä voidaan huomattavasti laajentaa lapsen maailmankuvaa, syventää hänen tietoaan ja vilkastaa mielikuvitustaan. Mutta tarjottavan aineksen esim. radio- tai televisio-ohjelmissa, tulisi olla sopusoinnussa lapsen kypsyysasteen kanssa. Lapsi häiriintyy, ahdistuu ja tulee levottomaksi, mikäli hän katsoo ja kuulee sellaista, mikä ei hänen ikätasolleen sovi. Osaammeko järjestää tänä kiireisenä aikana tilaisuutta rauhaisaan oloon? Näin kysyy Karl Aicher 60-luvulla!
Tässäpä meille pohjaksi ajatuksia, kun nyt pohdimme sitä, mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun.
