Aika monella on kokemusta esiintymisjännityksestä. Vaikka kuinka olisimme valmistautuneet esiintymistilanteeseen, saattaa esiintyminen jännittää. Voi tulla ihan fyysisiä oireita, jotka häiritsevät esiintymistä. Kun sitten kuitenkin onnistuu ja saa esiintymisestään palautetta, vaikuttaa se seuraavaan kertaan. Jos kaikki menee hyvin, rakentuu identiteetti sellaiseksi, että pärjää, vaikka jännittää. Osa voi oppia kääntämään jännityksen voitoksi ja ymmärtää, miten keho valmistautuu parhaimpaansa kun se virittäytyy tärkeään hetkeen. Joitakin esiintymisjännitys häiritsee niin paljon, etteivät he ole valmiita edes yrittämään, koska pelkäävät niin paljon epäonnistumista.
Mitä suurempi yleisö näkee epäonnistumisen, sitä enemmän se hävettää. Jos ihminen mokaa yksin harjoitellessaan, ei näitä samoja tunteita koe niin vahvasti. Ehkä sitä enemmänkin vain harmistuu ja turhautuu, jos yksikseen mokailee. Epätäydellisyydessä on paljon potentiaalia! Jos ei koskaan epäonnistu, jää paljon asioita oppimatta.
Kaikki, jotka ovat kokeilleet erilaisia painonpudotuskeinoja ja ovat lihoneet laihdutuksen jälkeen takaisin, ovat epäonnistumisen asiantuntijoita. Minäkin kuulun näihin. Todellakin tiedän, miltä tuntuu, kun paino on lupaavalla tavalla lähtenyt laskuun, mutta jossakin vaiheessa kaikki on tullut korkojen kera takaisin. Ymmärrän hyvin, miten harmittaa, kun on oppinut oikean tavan syödä ja yhtäkkiä huomaakin, ettei itse noudata sitä ruokavaliota, johon kuuluu runsaasti värikkäistä kasviksia ja vähemmän ruskeita mössöjä.
Nyt olen päättänyt kääntää aiemmat epäonnistumiseni voitoksi. Siitä huolimatta, että olen epäonnistunut aiemmin, menen uudestaan haastetta päin ja otan sen syliini. Minulle tuli välillä sellaisia ajatuksia, ettei minusta ole tähän. Lopetin kuitenkin näiden ajatusten palvomisen ja kuuntelemisen. Sen sijaan aloin juhlia oppimista, jota olen saanut tällä pitkällä matkallani. Olen juhlinut esimerkiksi antamalla itselleni lahjaksi hieronnan. Että se tekeekin ihmiselle hyvää!
Painonpudottajille on oman kokemukseni mukaan yleistä se, että he ajattelevat painonpudotusta paljon. He tunnistavat, että pitäisi laihduttaa. He työstävät asiaa päässään lähes päivittäin ja tuo asia vaivaa heitä, mutta he eivät kuitenkaan toimi. Tämän tunnistan myös itsessäni. Mistä se oikein johtuu? Ehkä sinullakin on vääränlaisia uskomuksia itsestäsi. Joku kertoo itsellensä tarinaa: Olen raskasluinen. En laihdu, vaikka kuinka yritän. Olen niin herkkä lihomaan, että kun vain katsonkin viineriä, olen lihonut puoli kiloa. Totta toinen puoli. On myös mahdollista alkaa kertoa parempaa tarinaa itsestään ja alkaa uskoa sitä. Itse tein niin.
Minä halusin tarpeeksi kiinnittää huomiota ruokarytmiin. Minä päätin syödä kohtuullisia annoksia, vaikka teki mieli ottaa lisää. Minä halusin itselleni hyvän olon. Halusin itsetuntoni takaisin ja halusin voimia olla myös parempi äiti ja puoliso. Ei kukaan sanonut minulle, että minun täytyy laihduttaa. Sanoin itselleni, että koska halusin pudottaa painoa, ei riittänyt, että vain ajattelen sitä. Minun piti – ei vain ajatella, vaan toimia, tehdä asioita. Silti täydellisyyteen on meillä kaikilla vielä pitkä matka.
Hyvää alkavaa viikkoa! t. Harriet
Vinkki: Kirjoita vaikka muistilappu itsellesi, joka muistuttaa sinua tavoitteestasi ja niistä syistä, miksi haluat saavuttaa sen.
Tähän kirjoitukseen minua inspiroi yksi Jari Sarasvuon aamulenkki, jonka teemana oli Epäonnistumisen pelko estää läpimurron
