Lämmin tuuli osuu kasvoihin ja aurinko paistaa. On uskomatonta, miten suksi voikin luistaa näin hyvin. Latu kiiltää edessäni ja mieleni rauhoittuu katsoessani talvista metsää. Tuntuu, että jokaisella potkulla pääsee monta metriä eteenpäin ja vauhti on niin kova, että alamäessä ottaa vatsanpohjasta. Ihmiset hymyilevät ja tervehtivät vastaan tullessaan. Jaksaisin hiihtää vaikka maailman ääriin! Miten hauskaa on olla ulkona ja hiihtää! Vapaus ja ilo, niitä tunnen juuri nyt. Tällaisen lenkin sain hiihtää pääsiäisenä.
Tapahtui seuraavana päivänä
Suksi uppoaa märkään sohjoon. Ottaa päähän. Yritän päästä eteenpäin, mutta jokainen potku vie taaksepäin. Kohta olen melkein nokallani. Miten voikin olla mahdollista, että samaan aikaan suksi ei luista ja lipsuu? Pienikin mäennyppylä vaatii valtavasti voimaa, kädet ja keskivartalo ovat väsyneet kaikesta ylimääräisestä tekemästään työstä. Ihan hullua lähteä nyt itseään rääkkäämään tällä tavalla hiihtoladulle. Lähdin silti. Itse valitsin tämän, nyt mennään, vaikka hampaat irvessä loppuun saakka. Tällaisenkin lenkin sain hiihtää pääsiäisenä.
Rakastaa – ei rakasta, rakastaa…
Minulla on viha-rakkaussuhde hiihtoon. Sain rakennettua tuon vihantunteen hiihtoa kohtaan jo lapsena, kun koulussa hiihto oli pakollista. Saatan muistaa väärin, mutta minun mielestäni meitä toisinaan patistettiin hiihtämään välitunnillakin. Hiihtokilpailut olivat kamalinta, mitä tiesin. Niihin oli pakko osallistua, enkä pitänyt yhtään veren maku suussa hiihtämisestä. Kotoa minua ei ole koskaan pakotettu hiihtämään.
Muistan, että ajattelin, että kun pakollinen hiihtäminen loppuu, en enää koskaan hiihdä metriäkään. Kuinkas sitten kävikään? Tänä talvena hiihdin kaikkien aikojen ennätykseni yhtenä talvena, nimittäin yli 600 kilometriä.
Tänä talvena hiihdin kaikkien aikojen ennätykseni, nimittäin yli 600 kilometriä!
Harriet U
Meillä oli hiihdon kanssa aika pitkä tauko. Rovaniemellä asuessani korkeuserot olivat sen verran hurjia, että aina hiihtämään lähtiessäni joutui hiihtämään pitkiä nousuja, lähti sitten mihin tahansa. Tietysti myös laskuja oli, mutta vaati valtavaa fyysistä kuntoa, jos halusi oikeasti nauttia hiihdosta.
Oulu sen sijaan on antanut minulle mahdollisuuden rauhassa tutustua ja rakastua hiihtoon. Ei tarvitse turhaan pelätä, että tulisi joku liian vaihteleva latu, vaan aina pääsee nauttimaan pitkistä suorista ja tasaisesta maastosta. Olen saanut kaikessa rauhassa rakentaa kuntoani ja opetella tykkäämään hiihtämisestä. Äänikirja poikineen on tullut kuunneltua hiihtoladulla.
Omalla tyylillä
Hiihdän aina perinteisellä tyylillä ja minulla on karvapohjasukset. Eivät nekään aina toimi. Heti, kun on yli 10 astetta pakkasta, on ongelmia. Silti ajattelen, että murtomaahiihto on yksi parhaista liikuntamuodoista. Se on monipuolista. Voin ihan helposti säätää sitä, millaisen lenkin teen. Tähänkin talveen on mahtunut kaikenlaisia lenkkejä. Ihan hirveitä ja tosi mahtavia ja kaikkia siltä väliltä.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun UKK-instituutin sivuilla kerrotaan hiihdosta näin: ”Hiihto on tekniikkalaji. Hiihtotyylejä on kaksi; perinteinen ja vapaa hiihtotyyli eli luisteluhiihto. Perinteinen hiihtotyyli sopii hyvin vasta-alkajille ja huonokuntoisille, koska siinä pystyy vapaata hiihtotyyliä paremmin säätelemään vauhtia. Vapaa hiihtotyyli on raskaampaa ja vaatii enemmän tasapainotaitoa kuin perinteisen hiihto.”
Siis mitä! Perinteinen sopii hyvin vasta-alkajille ja huonokuntoisille! Pitäisikö tuota tietoa korjata, sillä minusta perinteinen hiihto sopii muillekin. En ole enää vasta-alkaja, enkä huonokuntoinenkaan, olenhan hiihtänyt perinteistä hiihtoa jo tälle talvea 600 kilometriä ja viimetalvenakin yli 500 kilometriä.
Pakko kertoa tähän loppuun vielä hiihtoon liittyvä muisto. Edellinen esimieheni piispa Jukka Keskitalo tunnetaan kovana hiihtomiehenä. Häneltä aika usein kysytään, että paljonko sitä on tullut tänä talvena hiihdettyä. Hän on vastannut usein, että ”taitaa olla lähempänä tuhatta kilometriä, kuin kahtatuhatta…”. Taidan minäkin alkaa käyttää kohta samaa vastausta.
Terveisiä kaikille hiihtoa rakastaville ja vihaaville!
-Harriet
