Minä olen minä – vaikka voissa paistaisi. Minä olen minä, vaikka kuinka kehittyisin. Vaikka oppisin uutta, olen minä. Vaikka laihtuisin, olen minä. Vaikka tekisin mitä työtä, olen minä. Vaikken tekisi mitään, olen silti minä. Vaikka välillä tuntuu, että minun täytyy muuttua, niin ei se ole totta. Ei täydy. Kesti kauan oivaltaa tämä. On aivan huippua saada olla minä!
Oppia ikä kaikki
Sain tänään upean osallistavan ravintoluennon, jonka ilmapiirissä vallitsi luottamus. Siellä oikeasti uskaltaa kertoa, miltä todella tuntuu. Ryhmään kuuluu noin kymmenen saman henkistä naista, toinen toistaan upeampia pakkauksia, jotka haluavat pitää itsestään hyvää huolta. Ensin treenasimme yhdessä. Sitten puhuimme ravinnosta, erityisesti siitä, mikä merkitys olisi säännöllisellä ruokarytmillä. Se näyttää olevan minun kompastuskiveni. Ihmettelen, että miten se voi ollakin niin. Minä kun päätän tehdä jotakin, niin sen varmasti teen. Mutta silti kun on kyse ravinnosta, niin jotenkin omituisella tavalla unohdan syödä. Ja sitten, kun olen päivällä unohtanut syödä, en voi illalla lopettaa syömistä.
Syön aamiaisen aina hyvin aikaisin, enkä jostakin selittämättömästä syystä tunne aamupäivällä nälkää. Uppoudun työhön, se imaisee minut maailmaansa ja huomaan yhtäkkiä, että kello on jo yli puolenpäivän. Silloin on mennyt jo reilusti yli viisi tuntia aamiaisesta. Veren sokeri pääsee laskemaan liian alas. Joskus on käynyt jopa niin, että lounasaika on mennyt, eikä minulla ole mitään eväitä mukana. Silloin olen illalla pulassa, mutta päivän selviän kyllä syömättäkin. Tämä kierre on nyt katkaistava.
Laitan itseni katkaisuhoitoon.
Minä olen päättäjä
Lupasin itselleni, että tällä viikolla syön säännöllisesti. Ei ole mitään tekosyytä jättää syömättä. Varustaudun eväin ja suunnittelen aikataulut ennalta. Pidän huolellisesti ruokapäiväkirjaa ja tutkiskelen sitä iltaisin. Kuinka nälkäinen olen mihinkin aikaan? Kuinka kylläinen olen syötyäni? Teen viikon mittaisen ihmiskokeen ja testaan, mitä minulle tapahtuu, kun löydän ruokarytmin.
Voi elämä, miten paljon asiantuntijuutta minulle on kertynyt liittyen ruokavalioihin ja hyvinvointiin. Tietoa on vaikka kuinka paljon. Silti säännöllisesti joudun pohtimaan asioita, jotka liittyvät syömisiin, ruoan määrään ja laatuun. Ruokarytmiin. Mikä siis on se syy, miksi edelleen mietin näitä asioita? Aika hyvä kysymys minun valmentajaltani, eikö?
Voin muuttaa käyttäytymistäni ja kokeilla, millaisia seurauksia sillä on. Olen luonnostani hyvä itsetutkiskelija, jatkan sillä tiellä varmasti oman elämäni viimeiseen päivään saakka. On hienoa saada olla mukana ammattilaisten ohjauksessa, kiitos omalle valmentajalleni Oma Trainer Oy:ssa. Tämän viikon teemani on siis rytmi. Luulisi muusikolta sen luonnistuvan!
Kiitos myös sinulle, joka palautit kadonneen liikuntakärpäsen takaisin luokseni. Hyvää alkavaa vuotta ihan jokaiselle! Eikö ole aika mukavaa, että alkaa taas ihana arki <3.
Uh, tutulta kuulostaa. Miksi tuohon syömiseen ei ole syntynyt rutiinia? Aikaa olisi ollut kyllä harjoitella!
Itselläni tulee kova nälkä lounasaikaan, jos aamulla olen syönyt aamupalan, mutta jos aamulla ei syö mitään, voi hujahtaa iltapäivään ennenkuin nälkä kouristelee mahanpohjaa ja siispä silloin on sännättävä jonnekin minne vaan jotain mitä vaan syömään. Samoin stressiin tulee haettua pikahelpotusta kulmakaapilta, vaikkakin kyllä pikaiset juustovoileipäateriat ovat se kompastuskiveni. Aina kun ehdin, kysyn itseltäni suuta avatessani, viekö tämä suupala minua pikaisesti lähemmäs hautaa vaiko jatkoaikaa… 🙂 Tsemppiä!!!!
Kiitos! Operaatio ruokarytmi jatkuu edelleen. Säännöllisyys on kulmakivi, tällä viikolla yritän lisäksi ottaa mukaan monipuolisuutta. Etten vain urautuisi ja nauttisi koko ajan samanlaisista ruoista. Ihana tietää, että minulla on kohtalotoveri!