Olen jotenkin käynyt viime aikoina herkillä. Liikutun helposti ja ajatukset kiertävät liian paljon samaa rataa. Liekö tuttua sinulle? Pysähdyn tilanteisiin, jotka haluaisin ikuistaa still-kuvaksi ja jotenkin koen, että haluaisin jäädä tiettyihin hetkiin kiinni.
Still -kuvia
Jos nyt tarkastelisin viittä tällaista kuvaa menneeltä viikolta, yhdessä on äiti hänelle tehdyn operaation jälkeen. Kaulassaan pitkä viilto ja varmaan jonkun kirurgin mielestä kauniit tikit. Toisessa on isä, joka ottaa syliin ja puristaa lujaa, pörröttää tukkaa ja sanoo, että kaikki järjestyy. Kolmannessa on pikkusisko, joka hakee mukaansa rautakauppaan. Valitsemme hänelle täydelliset tapetit ja hän tsemppaa minua. Neljännessä on työkaveri, joka kysyy, miten jaksat? Ottaa kädestä ja kuuntelee. Viidennessä on tyttäreni syntymäpäiväkakku, jonka hän on tehnyt alusta saakka itse. Kaksitoistavuotias osaa mitä hän haluaa.
Osin alakuloni selittyy myös esimerkiksi sillä, että olen konkreettisella tavalla saanut viime viikkoina nähdä elämän haurauden merkityksen. Kai se on tämä ikä, kun tilastollisestikin alkaa tulla eteen kaikenlaista.
Lääkettä
Lääkkeeksi tähän elämäntilanteeseen olen valinnut liikunnan, levon ja värikkäät, järkevät ateriat. Olen tyytyväinen siihen, miten hienoja valintoja olen tehnyt lautaselleni. Antti Holman viiden sekunnin säännön avulla pääsin kuin pääsinkin kahvakuulatunnille! Olipa mahtava treeni, reidet olivat niin voimattomat, etten meinannut päästä saunan lauteilta alas.
Jäin pohtimaan inspiraatiota. Niin monet opettavat, ettei inspiraatiota kannata jäädä odottamaan. Ainakaan mikäli siitä riippuu se, saako itsensä liikkeelle. Nimittäin inspiraatio tulee siitä, että tekee jotakin! Paljon tärkeämpää on saada aikaan tekemisen rutiini. Siitä seuraa inspiraatio ja siitä taas seuraa motivaatio tehdä jotakin. Ja jos ei oikein huvittaisi, niin voi huijata itseänsä ”tee edes jotain” –metodilla. Sillä kun lähdet lenkille – ihan vaikka vain vartin kävelylenkille – et todennäköisesti malta kuitenkaan käydä vain vartin lenkillä, vaan ihan huomaamatta voi mennä 20 minuuttia tai jopa puolikin tuntia.
Talouselämä uutisoi tällä viikolla, että lyhyestäkin työmatkapyöräilystä on yllättävän iso hyöty. Iloitsen valtavasti Oulun kaupungin pyörätieverkosta, joka mahdollistaa nopeat siirtymiset paikasta toiseen. Olen pyöräillyt viime viikkoina melkein joka päivä töihin. Usein pyörällä pääseekin paljon nopeammin kuin autolla, eikä parkkiongelmiakaan ole.
Aktiivista ja iloista viikkoa sinulle! Olkoon päivissäsi iloa ja valoa!
❤, ehkä todellakin se hetkeen kiinni tarttuminen kuuluu tähän ikään ja ymmärrykseen, että tää kaikki voi päättyä ihan just, ja nyt. Tsemppiä sinne, niihin ikuistamiisi hetkiin ja niistä nauttimiseen… Elämä on juuri nyt ja tälläisenaan oltava nautittavaa❤💕
Juuri näin, Kirsi! Iloa ja valoa tähänkin päivään! Harriet
Kirjoitit hienosti. Olen samaa mieltä kaikesta. Jopa niistä Oulun pyöräteistä, kaksi lastenlastani ovat muuttaneet Ouluun opiskelemaan ja ovat kiittäneet hyviä pyöräilyteitä. Iloa ja valoa sinunkin viikkoosi ♥.
Kiitos, Tellervo <3 Terveisiä Oulusta!