Kohottaudu kaikkien sinua ärsyttävien pikkuasioiden yläpuolelle.
Joinakin aamuina jouduit nousemaan varpaillesi.
Useimmiten kuitenkin riittää, kun ojennat selkäsi ja
nostat katseesi omasta navastasi.
Toista päivittäin.
Näin lukee yhden naistenhuoneen ovessa. Tuo tuntemattoman ajattelijan teksti puhuttelee. Tekstissä ollaan tärkeän asian ytimessä. Ensinnäkin siinä tunnustetaan, että elämä ei aina ole yhtä juhlaa. Elämä välillä harmittaa niin vietävästi ja tuon harmituksen aiheuttajia voi osuvasti kutsua ärsyttäviksi pikkuasioiksi.
Ajatuksen ydin on siinä, että negatiiviset tunteet saavat nimen. Heidät huomataan, heitä tarkastellaan ja jätetään heidät vikisemään lattian rajaan, kun itse noustaan varpailleen. Mutta ilman sitä, että näitä tunteita tunnistetaan, ei niistä voida koskaan päästä eroon. Ne piinaavat ja vainoavat, sillä ne kaipaavat huomiotamme.
Me saatamme luulla, että nämä ärsyttävät pikkuasiat ympäröivät meidät aina. Jäämme jumiin näihin negatiivisiin tunteisiin, mikä itse asiassa harmittaa entistä enemmän. Voi käydä niin, että luomme itse liian suuria merkityksiä palvoessamme tunteitamme ja luulemme saavamme oikeuden kiukutella sen takia muille. Ikäviä tunteita ei voidakaan kokonaan poistaa. Niitä voi kuitenkin vähentää.
Tunteiden vastalääke on elämä. Elämä taas syntyy siitä, että antaa tunteiden virrata.
Nämä ajatukset sain erään verkkokurssin päätöswebinaarissa. Itse kurssi kesti 13 viikkoa, mutta sen aineistossa on materiaalia loppuiäksi. On mahtavaa saada kulkea metsässä, kun on eväät mukana ja reppu täynnä työkaluja. On ihmeellistä konkreettisesti ymmärtää, mikä merkitys on kartalla ja kompassilla! Ja mikä parasta. Kun on saanut kohdata kaltaisiaan otuksia, on ihana laittaa rakovalkea ja keittää nokipannukahvit. Pienen juttuhetken jälkeen voikin kuunnella yhdessä hiljaisuutta. Kiitos Jari Sarasvuo. Kiitos Ritva Serkamo. Kiitos kurssikaverit.
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Valoa päin! Onni on tänään alkava kesä!
