Jokainen meistä elää kahden maailman rajalla. Meillä on tämä näkyvä maailma, jossa kohtaamme ihmisiä ja jossa tapahtuu erilaisia asioita. Näkyvä maailma on sellainen, jota muut voivat tarkkailla ja tehdä sen perusteella omia johtopäätöksiään. Tämän näkyvän maailman perusteella elämämme näyttäytyy jonkun silmissä kiinnostavana ja toisen silmissä vähemmän kiinnostavana.
Mutta sitten jokaisella on myös oma, mielen sisäinen maailmansa. Sisällämme olevat tunteet ja ajatukset eivät näy välttämättä muille sellaisina, kuin itse asioita koemme. Näitä kahta maailmaa kuljetamme mukanamme, minne menemmekin. Vain harva pääsee kurkistamaan sisälle, sinne sydämen sopukkaan asti.
Todellisuutemme muuttuu jatkuvasti. Elämä tuo eteemme uusia asioita hämmästeltäväksi ja ihmeteltäväksi. Saammekin oppia uutta itsestämme ja toisistamme ihan koko elämämme ajan. Muutos ja pysyvyys – nämä kaksi asiaa seuraavat meitä aina ja kaikkialle. Miten paradoksaalista on, että jos meillä ei ole pysyviä asioita elämässämme, koemme olomme turvattomaksi. Jos taas pysyviä asioita on liikaa, voimme kyllästyä ja turhautua. Tarvitsemme uusia kokemuksia, uusia tapoja olla ja elää – kasvaaksemme ihmisinä, ollaksemme tyytyväisiä. Yritä tässä sitten löytää tasapaino pysyvyyden ja muutoksen väliin!
On juhlan aika!
Minun perheessäni eletään jännittävää, muutoksen aikaa. Puolisoni on päässyt eteenpäin omassa elämässään ja hakenut uutta sisältöä työhönsä. On tärkeää välillä pysähtyä miettimään omia vahvuuksiaan ja omaa osaamistaan ja saada varmuutta sille, mitä haluaa tehdä. Tämän kunniaksi järjestimme juhlat! Koska mieheni työkaveri on samassa tilanteessa, uuden alun edessä, suunnittelimme heille yhteiset juhlat.
Iltaan mahtui monenlaista, mutta mikä jäi juhlijoille tärkeimpänä kokemuksena mieleen? Se, miten muut kertoivat heistä: suhteestaan heihin, heidän työstään, heidän merkityksestään työkaverina ja työyhteisön jäsenenä. Jäin pohtimaan sitä, että miksi tätä tapahtuu vain silloin, kun joku lähtee? Miksi vasta lähtöjuhlissa saa kuulla, että onkin ollut jollekin tärkeä.
Mikä tekee ihmisen elämästä merkityksellistä ja elämisen arvoista? Eikö se ole sitä, että olet voinut auttaa jotakin toista? Että olet voinut olla omalta osaltasi rohkaisemassa ja vahvistamassa, tukemassa ja kantamassa. Eikö se ole sitä, että olet saanut osua elämäsi matkalla samalle pysäkille hyvien tyyppien kanssa. Heiltä olet saanut paljon, yksin emme ole mitään.
Annoin lahjaksi laulun. Se on oma sävellykseni, sanoitus on työkaverini Jouni Hagströmin. Sydämeni täyttyi kiitollisuudesta, kun isäni halusi tulla laulamaan tuon laulun miehelleni ja ystävillemme. Laulun nimi on osuvasti Uusiin unelmiin, mistä tuli illan kantava teema.
Uusiin unelmiin sun sydämesi herää
ja uudet tähdet taivaan valaisee.
Kuin talven jälkeen puhkeavan kevään,
taas elämääsi huomaat saapuneen.
Ihana kirjoitus, ja niin totta. Ajatuksia herattava ja tassa mun. Hammastyttavan samanlaista elaman menoa myos taala vetten takana. Sanoisin, etta se puoliso tuo myos sita turvaa ja tukea. Han on myos se joka tuntee ja nakee ehka myos sinne sydamen salaisuuksiin. Salaisuuksia, , ajatuksia, jotka vain sun toinen puolisko tietaa ja Jumala.
Meilla myos juhlittiin 50 vuotis synttareita 4 kk ennen meidan polkujen erkanemista taalla maan paalla. Liikkeet tuntuu etta on samanlaiset vaikkakin niin erit.
Hyvää uuden jakson alkamista, uutta seikkailua. Iloa, rakkautta, terveytta ja Isa Jumalan siunaamaa matkan tekoa xxx Sanna
Kiitos, Sanna! Olen usein ajatellut sinua. Sinäkin olet uuden edessä nyt, voimia surun ja uuden, erilaisen arjen kanssa. Toivottavasti tapaamme vielä! Ehkä tulette tänne Suomeen käymään pian! T: Harriet