Minä iloitsen sinusta, joka löysit tiesi Saivon blogiin! Tervetuloa kurkistamaan maailmaani. Julkaisen joka maanantai klo 7 uuden blogikirjoituksen, olen tehnyt niin jo kohta kolme vuotta. Mutta nyt halusin yllättää sinut ylimääräisellä tekstillä sen kunniaksi, että minusta ja isästä tehtiin Lapin Kansaan isänpäiväjuttu. Ehkä löysit tiesi tänne juuri tämän jutun ansiosta. Kiitos, että luit sen!
Pääset lukemaan Sinikka Pylkkäsen kirjoittaman jutun täältä. Juttu vaatii kirjautumista, mutta ainakin julkaisuhetkellä oli mahdollista tilata kahden viikon ilmainen lukuoikeus Lapin Kansan tilaajalahjana. (Kappale lisätty su 12.11.2017/HU)
Kirjoitan, koska rakastan kirjoittamista. Se tuottaa minulle suurta iloa! Nautin siitä, että voin eläytyä kirjoittamaani aiheeseen ja minusta on ihana joskus yllättää joku ystävä kirjoittamalla hänestä. Olen saanut myös uusia ystäviä lukijoistani. Haastan itseni joka viikko, sillä haaveilen kirjoittamisesta. Haluaisin julkaista jonakin päivänä kirjan.
Isin tyttö
Minun ja isäni suhde on ainutlaatuinen. Isä saa minun ansiostani viettää jo 46:tta isänpäivää. Niiden väliin on mahtunut monenlaisia päiviä, mutta olen kiitollinen siitä, miten onnellisten tähtien alla olen saanut syntyä. Minun elämääni on todella paljon ohjannut se, että olen saanut olla isän tyttö. Hän on opettanut minulle niin paljon. Hänen kauttaan olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin. Hänen kanssaan olen saanut nauraa parhaat naurut ja hänen paidankauluksensa olen sotkenut kyynelilläni. Hänen ansiostaan minä saan myös olla isosisko kolmelle minulle niin rakkaalle ihmiselle.
Isän vaatimaton tausta on aina puhutellut minua. Hänelle ei mikään ole ollut itsestään selvää. Sisarusparven kuopuksena hän on kuitenkin ollut vähän erityisasemassa, isot sisarukset ovat aina huolehtineet hänestä. Isä on aina ollut kiitollinen siitä, että pääsi soitto-oppilaaksi ja sitä kautta köyhän talon poika sai ilmaisen koulutuksen sotilassoittajaksi. Valtion pitkää ja kapeaa leipää on riittänyt tähän päivään saakka, sillä isä jäi vanhuuseläkkeelle 48-vuotiaana. Tuntuu ihan hullulta ajatella, että minä jäisin eläkkeelle parin vuoden kuluttua! Utopiaa se onkin.
Meitä yhdistää myös rakkaus musiikkiin. Tuo rakkaus on periytynyt myös tyttärilleni Huldalle ja Hildalle. Ja niin me kaikki kolme polvea saamme taas yhdessä laulaa meille rakkaita lauluja pienellä kirkkokonserttikiertueella pohjoisessa. Olen niin onnellinen siitä, että isäni laulaa minun tekemiäni lauluja!
Voit myös jättää tähän terveisesi isälle! Lupaan henkilökohtaisesti lukea ne kaikki hänelle.
Ja isä – hyvää isänpäivää sinulle! Minä tiedän, että sinäkin luet tämän kirjoituksen, koska olet varmasti lukenut lähes kaiken, mitä kirjoitan. Kun tulet reissuiltasi kotiin päin, niin tule käymään! Olen ostanut sinulle variksen! Minä rakastan sinua!
Harriet U
Oikein ihanaa Joulun odotusta tiedä koko mahtavalle perheelle💟💟
Kiitos, Tarja! Joulua odotellaan jo! t. Harriet