Laula, laula se oi!

Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ilo ihana kuin unennäköyöni…

Laulaminen. Se merkitsee minulle niin paljon! Laulamalla voin ilahduttaa jotakin ihmistä, voin lohduttaa tai rohkaista, antaa uusia näkökulmia tai ajattelemisen aihetta. Laulu voi olla ihana lahja hänelle, jolla on jo tavaraa yllin kyllin. Laulamalla saan vauvan rauhoittumaan tai levottoman mieleni tasaantumaan. Toisaalta laulamalla pääsen tunnetilaan, jota en millään muulla tavoin voi saavuttaa. Entä, kun saan laulaa yhdessä muiden kanssa? Sosiaalinen ulottuvuus tekee laulamisesta taas erilaisen kokemuksen. Puhumattakaan tilannetta, jossa saan tehdä kokonaan uuden laulun.

Ihminen on varmasti laulanut aina. Laulaminen on myös hyvin universaali ilmiö, siellä, missä on ihmisiä, on laulua. Eri puolilla maailmaa laulu saa uusia muotoja ja kuten kieli ja puheen tapa, myös laulun tapa vaihtelee. On uskomatonta, miten monella tavalla yksi ihminen voi laulaa! Jokaisella on oma, uniikki lauluääni.

Niin monta tapaa laulaa

Kaikilla meillä on tietty fysiologia laulamisen pohjalla. Ilma tulee keuhkoista hengittämällä ulos ja ääni muodostuu, kun se tulee suusta ulos äänihuulien läpi. Miltä ääni sitten kuulostaa, se riippuu mm. siitä, missä asennossa ihmisen suu, kieli, kitalaki, kurkunpää jne. on ja kuinka paljon tilaa äänellä on muodostua. Mikä ihmeellinen, ainutlaatuinen asia onkaan ihmisen kroppa! Pelkällä mielikuvalla voi saada totaalisen erilaisen kuuloisen äänen!

Löysin tieni Antti Annolan Estill Voice Training (EVT) workshopiin. Kyseessä oli päivän tutustumismatka omaan ääneen. Se onkin yllättävän henkilökohtainen asia, tuo lauluääni. Kurssille oli löytänyt tiensä hyvin monenlaisen äänenkäytön taustan omaavia ihmisiä ja varmasti jokainen sai Antilta paljon ajattelemisen aihetta.

Itse jäin miettimään, millaisessa musiikillisessa maailmassa olen elänyt. Olen kasvanut vanhan tanssimusiikin maailmassa, lavatanssikulttuurissa, jonka musiikki on lähellä sydäntäni. Kotona on soinut iskelmämusiikki, osaan valtavasti myös ulkoa vanhoja iskelmiä. Samoin olen kuullut paljon sotilasmusiikkia, sitä kuunnellessani edelleen nautin suunnattomasti. Mutta myös oma luonteeni ja temperamenttini vaikuttaa tapaani laulaa! Vasta viime vuosina laulamisen minulle tuottama ilo on voittanut ikävät jännittämiseen liittyvät reaktiot ja olen oppinut nauttimaan esiintymisestä.

Toden totta, olen laulaessani aina hakeutunut tuottamaan sellaista ääntä, mihin olen tottunut. Nyt pääsin kokeilemaan jotakin ihan muuta! Ja nautin sydämeni pohjasta. EVT workshopissa minun aivoni joutuivat töihin. Oli sellainen olo, että päässä surisi, kun niin kovasti jouduin miettimään, mitä minulle laulaessa todella tapahtuu. Päivä meni kuin siivillä, nautin joka hetkestä! Ja sydämessäni vain kasvoi laulamisen halu.

Olen Antti Annola -fani. Hän ui minun sydämeeni jo pikkupoikana, kun hän lauloi minulle: Nikolas! Ja olen kiitollinen siitä, että olen silloin vuosia sitten saanut olla hänen matkallaan kannustamassa ja rohkaisemassa häntä eteenpäin. Hänestä näki jo silloin, että hän rakastaa laulamista. Esiintyessään hänen silmänsä loistivat ja hän halusi haastaa itseään aina uudelleen ja uudelleen. Ihana, että nyt hänellä on minulle annettavaa!

Katso Antti Annolan kotisivut täältä. Minä ainakin aion tavata Anttia näissä merkeissä vielä uudestaan. Tuli onnellinen olo, kun oppi uutta ja oivalsi, mitä laulaessa fysiologisesti oikein tapahtuukaan. Minä rakastan laulamista. Kiitos, Antti, että muistutit minua siitä!

​