”Mistä ilo syntyy, miten hymy leviää? Ilon hippusia ympärillemmekö jää?”
Jukka Salmisen tavoin ihmettelen iloa. Mistä se syntyy, mitä se on? Oman kokemukseni perusteella kuvaan iloa olona ja tunnetilana niin, että se on jotakin kivaa ja hauskaa. Ilo on sellaista, joka kutkuttaa vatsanpohjassa ja tuntuu hyvältä. On onnellinen olo, vaikka vain hetkisen, ja saattaa jopa päästä nauru. Nauru on seurausta ilosta.
Uskon ilon vaikuttavan ajatuksiimme niin, että iloisena paremmin näemme asioissa hyvät ja valoisat puolet. Oppimisen yhteydessä puhutaan ilosta! Mutta oppiminenkaan ei aina tapahdu noin vain, ilman työtä. Kun on kamppaillut ja kärsinyt ja harjoitellut jotakin asiaa paljon, seuraa siitä oppiminen ja ilo. Oppimisen ilo.
”Mistä ilo syntyy, mikä riemun aikaan saa? Lahjaako se on, vai voiko siihen vaikuttaa?”
Uskon, että iloisena paitsi pystymme selkeämmin jäsentelemään ajatuksiamme, myös näytämme kauniimmalta ja osaamme puhua asioista jotenkin jäsennellymmin. Onko niin, että ilo vaikuttaa päätöksiimme? Teemme asioita, joista nautimme ja kuuntelemme sydäntämme. Voiko ilo joskus estää järjen äänen? Ehkä.
”Ilo kuplii, ilo yllättää. Ilo tarttuu, ilo leviää!”
Ehkä ilo on tässä kulttuurissa ja yhteiskunnassa vähän epäilyttävä asia. On tärkeämpää olla vahva ja menestynyt. Täytyy tehdä tulosta ja olla tehokas. Iloisuus ei liity tähän maailmaan, se on liian kepeää ja helppoa, turhanpäiväistä. Puhutaan ilotytöistä ja ilotaloista aivan kyseenalaisessa valossa. Puhumattakaan kansanviisauksista, jollaisten varjossa olemme eläneet. Itku pitkästä ilosta -muistutettiin ja oikein varoitettiin, ettei saanut olla liian hauskaa.
”Ilo paikalleen ei koskaan jää, ei jää. Ilo kohoaa, lähtee lentämään!”
Ajattelen ilon ilmenevän parhaiten suhteissamme toisiin ihmisiin. Aito ilo syntyy yhdessä, kun nauretaan maha kippurassa jollekin ihan älyttömälle asialle. Ja silti ilo on niin lähellä itkua. Rakas serkkuni kävi tyttärensä kanssa meillä. Kun hän lähti kotiin, niin hyvästellessä pääsi itku. Vaikka sydän oli iloa ja rakkautta täynnä.
Minä olen niin järkyttävän naiivi ihminen, että ajattelen ilon tuovan elämään lisää iloa, ja jos mahdollisimman moni kokisi paljon iloa, siitä seuraisi paljon hyvää. Ilo tuo elämään tyytyväisyyttä ja lisää ihmisten ystävällisyyttä toisiaan kohtaan. Voi ilo, miten Sinä teet ihmiselle hyvää!
En väitä, että elämän kuuluu aina olla täynnä iloa. En väitä, että kaikki on aina helppoa ja sujuu kuin tanssi. Mutta jos sinulla on juuri nyt paha mieli, mieti mistä sinulle tuli viimeksi hyvä olo. Milloin viimeksi tunsit iloa? Sinä saat kokea tuon tunteen vielä uudelleen. Olet ansainnut sen! Jokaisella ihmisellä on omat ilon lähteensä. Niiden löytäminen, niistä nauttiminen ja niiden vaaliminen on avain onnellisempaan elämään.
Ilon esteenä häpeä?
Olen oivaltanut, mikä vaikutus on häpeällä. Se musertaa alleen kaiken hyvän ja estää mm. ilon. Pelkäämme paljastumista, haavojemme auki repimistä, loukkaantumista uudelleen. Mutta onko vaihtoehtoja, jos haluaa olla onnellinen? Tukahdutetut tunteet saavat meidät tukehtumaan. Mutta ei ilo pakottamalla tule. Sille täytyy olla sopiva kolo, johon se voi luikahtaa kuin salaa.
Sitaatit Jukka Salmisen laulusta Ilo.
