Tiedän ihmisiä, jotka niin kovasti ovat halunneet elämäänsä siskon. Minulla niitä on kaksi! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin neljä – mutta kaksi heistä on elämässäni juuri nyt. Nämä kaksi ihmistä ovat kulkeneet kanssani kappaleen matkaa. Minä olen kulkenut heidän kanssaan koko heidän ikänsä. Vaihtanut heille molemmille vaippoja ja hoitanut heitä paljon, kun he olivat pieniä. Nyt on heidän vuoronsa hoitaa minua.
Minun ei tarvitse ottaa mukaan suoristusrautaa, sisko ottaa.
Sisko taikoo minulle suoristusraudalla kiharat, eikö se ole ihmeellistä?
Minun ei tarvitse miettiä, minne lähtisin lomalle. Sisko miettii.
Minun ei tarvitse varata lippuja tai murehtia lähtöselvityksiä, sisko hoitaa.
Minun ei tarvitse kuin vihjaista, niin minulla on ihanasti tukka ja kirkkaanpunaista huulipunaa. Sisko auttaa. Ja antaa parhaimmat kenkänsä minulle, jos tahdon.
Kun saan olla siskojeni kanssa, alan voida paremmin. Minusta tuntuu, että heiltä saan kaikkea sitä, mitä ei edes voi rahalla ostaa: aikaa, energiaa ja hyvää mieltä. Siskot auttavat minua raivaamaan elämästäni pois negatiivisuutta. Heillä on niksi poikineen sen varalle, jos murehdin ihan mitä tahansa – olipa kyse muutosta tai syysahdistuksesta.
Onkohan ärsytyksen määrä vakio? Onko niin, että aina täytyy olla joku asia, joka ärsyttää? Siskot auttavat raivaamaan pois ärsytyksen aiheita ihan vain olemalla läsnä. Sillä kun he ovat läsnä, he täyttävät yhden kokonaisen huoneen. Sinne ei silloin ärsytystä mahdu.
Kun sinulla on sisko, sinulla on aina joku pitämässä sinun puoliasi. Kun sinun vanhempasi kuolevat, sinun ei tarvitse haudata heitä yksin. Jos siskosi sattuu olemaan yhtään fiksumpi kuin sinä, niin sisko keksii ongelmiin ratkaisuja.
Juuri tänä maanantaina minä olen minun siskojeni kanssa NIZZASSA!
Minä rakastan minun siskojani!
Harriet
