Muutto järkyttää elämänhallintaa

Minulle järjestyksen pito on kunnia-asia. Joskus väitän sitä geenivirheeksi. Äiti on opettanut minut siihen, ettei nukkumaan voi laittaa, jos ei ole paikat kunnossa. Huh, ei ihme, että olen muuton keskellä väsynyt. Joudun sietämään epäjärjestystä ja sitä, etteivät kaikki tavarat ole siellä, missä niiden kuuluisi olla.

Muutto pakottaa minut sietämään epäjärjestystä. Se siis opettaa minulle uusia asioita!

Järjestelmällisyys ja siisteyden rakastaminen näkyy minun muutossani. Tyhjennän kaapin hyllyn kerrallaan. Kun hylly on tyhjä, pesen sen joka pinnalta. Kun kaappi on tyhjä, pesen koko kaapin ja ovet.

Olen käynyt läpi kaikki kaapeissani olevat tavarat. Lajittelen ne laatikoihin ja kirjoitan kylkeen, mitä laatikossa on tai mihin laatikko on menossa.

Koska uutta kotia ei vielä ole, laatikot matkaavat välivarastoon. Sinällään helppoa muuttomiesten kannalta, he täyttävät muuttoauton ja kantavat tavarat yhteen tilaan. Edellisessä muutossa olin numeroinut talomme pohjapiirustukseen kaikki huoneet ja laatikot oli merkitty numeroilla. Näin muuttomiehet kantoivat kaikki laatikot suoraan oikeisiin huoneisiin. Vielä on viikko aikaa siihen, kun muuttoauto ajaa talomme pihaan. Olen aikataulussa, mutta stressaan muuttoa. Vai stressaanko sittenkin muutosta?

Voiko elämää hallita?

Mitä on elämänhallinta? Voiko elämää ylipäätään hallita? Minusta elämänhallinta on kykyä elää elämää ilman jatkuvia vaikeuksia tai ongelmia. Elämänhallinta on sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Väitän, että muutto on järkyttänyt minun elämänhallintaani. Olen ollut levoton ja rauhaton ja tietysti kaikki liittyy siihen, että en itsekään tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kaikki muuttuu, sen tiedän.

Muutos näkyy elämässäni monella tasolla. Perheeni asuu enimmäkseen eri kaupungissa kuin minä. Olen reissannut paljon vain siksi, että voisin nähdä tyttöjäni edes muutaman tunnin enemmän. Joudun jättämään työni, mutta olen löytänyt sen suhteen mielenrauhan, että tämä on oikea ratkaisu.

Tunnen itseni ja tiedän suunnilleen, mitä elämältäni haluan. Tätä vasten on helpompi tehdä ratkaisuja yksi kerrallaan. Onneksi rakastan yllätyksiä! Lähdin mukaan PVTT5 -matkalle. Tiedän, että se antaa minulle konkreettisia työkaluja kestää harmitusta, jota koen tässä muutosvaiheessa. Sarasvuon valmennuksessa olen ennenkin saanut itsestäni irti ihmeellisiä suorituksia.

Tämä kirjoitus jää torsoksi. Se ei haittaa, sillä keskeneräisyyden sietämisen harjoitteleminen on kotiläksynäni juuri nyt.

Kiitos, että olet tukenani!

Sinun, Harriettisi