
Kokoontuminen – Čohkiideapmi Oulun taidemuseossa 2.3.2019
Muistatko tilanteen, jolloin olet pysähtynyt jonkun taideteoksen eteen ja kokenut jotakin merkityksellistä? Millaisesta tilanteesta tulit siihen hetkeen? Ketä siinä oli läsnä? Mitä koit? Miksi?
Vietimme viikonloppuna viestijöiden voimaleiriä. Ohjelmassa oli stand uppia, hyvää ruokaa, kiireetöntä ajatusten vaihtoa ja vierailu Oulun taidemuseossa. Oli valtavan puhuttelevaa käydä tutustumassa Outi Pieskin näyttelyyn. Yritän tässä blogikirjoituksessa kuvata sitä, miltä minusta tuntui. Yritän selittää, mitä koin ja mitä sain.
Kokoontuminen – Čohkiideapmi
Katson valtavaa tilataideteosta ensin etäältä. Vahvat värit saavat minut iloiseksi, valo leikkii langoissa, juuri valo saa värit eloon. Astun askeleen sivuun ja yllätyn, sillä näen aina vain uusia värejä, uusia muotoja. Kuin katsoisin maisemaa, jossa on vahvat värit, mutta joka on yhtä aikaa jotakin äärimmäisen herkkää. Teos elää ilmavirrassa. Se melkein hengittää minun tahtiini. Huomaan ajattelevani revontulia.
Nuo vahvat värit loistavat höyhenenkevyissä asetelmissa. Jos solmit huivin niskaan niin, että taakse muodostuu V:n muotoinen hapsurivi, voit kuvitella näitä hapsurivejä useampia päällekkäin. Outi Pieskin taideteoksessa nämä asetelmat todella muodostuvat kansallispuvun huivien hapsuista. Jokainen teoksen osa on vaatinut valtavan määrän solmuja.
Koko näyttely kantaa nimeä Čuolmmadit ja tämä pohjoissaamen sana tarkoittaa ”solmia useita solmuja”. Teoksen nimi on Kokoontuminen – Čohkiideapmi. Toden totta siitä saa mielikuvan, että saamenpukuisia ihmisiä on koolla. Ja minä voin mennä mukaan. Alun perin taideteos on toteutettu tilauksesta Lontoon Southbank Centreen ja kun se sinne tehtiin vuonna 2017, osallistui tekemiseen tuolloin useita saamenkäsityön taitajia.
Sisällä taideteoksessa
Kävelen sisään taideteokseen. Olen kuin taikametsässä. Tavoitan oudolla tavalla jotakin herkkää itsestäni. Näen viikonlopun tapahtumat tärkeänä muistuttajana siitä, mikä merkitys on samanhenkisten ihmisten kohtaamisella ja mikä voima voi olla yhteisellä kokemuksella. Se tuntuu ihmeelliseltä. Kävelen teoksessa hiljaa ja hitaasti. Teos muistuttaa, että minulla on pohjoiset juuret. Se saa minut näkemään, mikä voima on väreissä. Kunnioitan vähemmistökulttuurin asemaa ja arvostan käsityöperinnettä, joka tässä teoksessa herää uudella tavalla eloon.

Saamelaisen kuvataiteilija Outi Pieskin näyttely teki minuun vahvan vaikutuksen. Onko niin, että taiteen merkittävin vaikutus syntyykin juuri ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta? Onko niin, että kokemus oli juuri siksi vahva, että sain elää hetken taideteoksen lähellä ja yhtä aikaa lähelläni oli myös kaksi minulle tärkeää ystävää? Me kaikki koimme asioita omalla tavallamme, yhteistä oli se, että meihin kaikkiin taide vaikuttaa hyvin voimakkaalla tavalla. Saimme myös tuoreeltaan puhua kokemuksiamme auki.
Taideteosta ei haittaa, vaikka tuijotan sitä. Se ei häpeile eikä nolostu, päinvastoin. Se näyttää minulle uusia puolia itsestään. Keimailee minulle. Ajatukseni kulkevat uusia polkuja pitkin. Pääsen kuin hetkeksi lomalle omasta elämästäni, kun uppoudun katsomaan teosta. Voin vain kuvitella, mitä taiteilija itse on kokenut synnyttäessään teostaan. Sydämellinen kiitos, Oulun taidemuseo – ja Outi Pieski.
Harriet Urponen
Henry David Thoreau
”Taiteessa ihmiset nauttivat elämästä.”




