Mietipä ihan pieni hetki sitä, montako ihmistä kohtaat tänään? Aika monta, luultavasti. Suurin osa näistä kohtaamisista tapahtuu ilman sen kummempaa suunnittelua tai vuorovaikutustilanteisiin panostamista. Mutta jos sinulla sattuisi olemaan vaikkapa työhaastattelu tai kehityskeskustelu, ehkä valmistautuisit vuorovaikutukseen etukäteen.
Vuorovaikutus on niin oleellisessa osassa ihmisen elämässä, ettemme sitä edes tule kovin usein ajatelleeksi. Oikeastaan kaikki oleelliset asiat perustuvat siihen. Se, oletko elämääsi tyytyväinen vai et, liittyy luultavasti jotenkin myös siihen, millaisissa vuorovaikutustilanteissa olet viime aikoina ollut.
Vuorovaikutus ei ole helppo laji
Vuorovaikutusta voi harjoitella. Toiset ovat luonnostaan taitavia aistimaan toisen tunnetiloja, esimerkiksi kampaajat ovat tässä erityisen taitavia. Toisinaan he osaavat olla ihan hiljaa, kun aistivat, että asiakas tarvitsee tilaa ajatuksilleen. Toisinaan he heittäytyvät vuorovaikutukseen, jolloin voi syntyä hyvin intensiivinen keskustelu.
Satu Silvo, näyttelijä, yrittäjä ja vuorovaikutuskouluttaja
”Vuorovaikutustaitoja on tutkittu vuosikymmeniä. On yllättävää, miten vähän työpaikoilla panostetaan vuorovaikutuskoulutuksiin. Monenlaisia it-alan koulutuksia kyllä järjestetään, mutta ihan perus vuorovaikutuskoulutusta ei pidetä tärkeänä”
Satu Silvo koulutti viikonloppuna vapaaehtoistyöntekijöitä Oulussa.
Lohdullista on, ettei kukaan ole aina hyvä ja rakentava vuorovaikutustilanteissa. Vaikka olisimme kuinka taitavia, tulee kaikille joskus vuorovaikutustilanteita, jossa epäonnistumme totaalisesti. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä aina tulee uusi päivä, jossa on taas monta mahdollisuutta harjoitella uusia tilanteita.
Sanomalehti Kalevassa oli viikonvaihteessa artikkeli siitä, että asiakaspalvelijat kohtaavat yhä useammin epäasiallista käytöstä. Me asiakkaat siis omilla vuorovaikutustaidoillamme saatamme joko pilata tai pelastaa jonkun asiakaspalvelijan päivän. Kaupan kassoja on koulutettu juuri tällaisia tilanteita varten. He eivät lähde provosoitumaan, vaan tiedostavat, että asiakkaan paha olo purkautuu juuri heihin. Onko se reilua?
Artikkelissa väitetään, että sosiaalinen media on houkutellut ihmisiä sanomaan asioita, joita 15-20 vuotta sitten ei olisi ikinä sanottu asiakaspalvelijalle. Vaikka palautteen antaminen on yhä yleisempää, olisi kuitenkin tärkeää myös muistaa kohteliaat ja asialliset käytöstavat.
Millaista sitten on rakentava vuorovaikutus? Usein hankalassa tilanteessa on järkevää keskustella mieluummin, kuin laittaa sähköpostia. Sähköpostilla ei yleensä tapahdu kovin rakentavaa vuorovaikutusta. Tärkeitä taitoja vuorovaikutuksessa ovat myös kuuntelemisen ja läsnäolon taidot. Niitä harjoittelimme konkreettisesti pienissä ryhmissä.
Satu Silvo opetti, että antamalla rakentavaa ja hyvää palautetta voimme luoda ympärillemme hyvää ilmapiiriä missä roolissa sitten olemmekin. Palaute on tärkeää, eikä vähiten itsensä kehittymisen kannalta.
Satu Silvo
”Aika usein jollakin toisella on ongelma. Mitäpä, jos ei lähdettäisikään ratkaisemaan tätä ongelmaa, vaan kuuntelemisen ja vuorovaikutuksen taidoilla autetaan tätä henkilöä ratkaisemaan ongelma itse”
Mitä, jos toisella on ongelma?
Silvon neuvot ongelmatilanteita varten kuulostivat loogisilta. Kun toisella on ongelma, voin toimia kuuntelijana. Voin osoittaa omalla olemuksellani sen, että haluan auttaa ja voin toimia peilinä puhujalle. Vaikka toisen ratkaisut eivät minua miellyttäisikään, voin hyväksyä ne.
Satu Silvo otti esimerkiksi Edward Decin ja Richard Ryanin itseohjautuvuusteorian. Tässä maailman ajassa tarvitsemme itseohjautuvuutta ja itsemme johtamista, jotta saamme asioita aikaiseksi ja koemme, että tartumme oikeisiin asioihin. Tässä em. teoriassa on kolme eri perustarvetta, joita ilman ihminen ei voi hyvin ja jotka vaikuttavat omaan motivaatioomme ja sitoutumiseemme. Mitä paremmin nämä kolme asiaa toteutuvat, sitä paremmin voimme ja sitä sitoutuneempia voimme esimerkiksi työhön tai vapaaehtoistyöhön olla.
Ensimmäinen tarve on omaehtoisuus. Olenko itse vaikuttanut siihen, että teen mitä teen. Mikä on minun motivaationi? Tuottaako työ minulle iloa, vai onko se pakkopullaa. Mitä työ merkitsee minulle?
Toinen tarve on kyvykkyys. Onko minulla tarvittavat tiedot ja taidot, jotta voin tehdä tätä työtä. Millaista kompetenssia minulla on oppia uusia, tarvittavia asioita ja saanko kokea, että selviän työn haasteista ja olen siinä pätevä. Onnistunko ja saanko asioita aikaan?
Kolmas tarve on yhteisöllisyys. Millaisiin tilanteisiin pääsen mukaan tekemällä tätä työtä. Millaisia sosiaalisia suhteita saan kokea? Tuottavatko ne minulle iloa?
Tämän teorian voi kontekstoida paitsi vapaaehtoistyön, myös ihan työn tekemisen kulttuuriin. Frank Martela sitoo teorian onnellisuuteen, lue lisää täältä.Tämä päivä osoitti minulle ainakin sen, että vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset näyttävät hyvinvoivilta ja iloisilta. He haluavat palvella toisia ja se näyttäisi tekevän heille itselleen myös hyvää!
Satu Silvo
”Kun harjoittelemme vuorovaikutusta ja otamme vuorovaikutustaitoja käyttöön, antaa tämä vuorovaikutus voimaa arkeen.”
Kaunis kiitos, Satu Silvo! Ja kiitos te ihanat rouvat, joiden kanssa sain porista pienessä ryhmässä ja harjoitella vuorovaikutusta. Olette aurinkoja ihmisille, joita kohtaatte!
Harriet Urponen
