Monen perheen aikuinen murehtii parhaillaan sitä, ettei ole varaa ostaa lapsille joululahjoja. Joulua odotetaan kauhunsekaisin tuntein, lapset ovat lomalla, joten ruokaakin menee silloin enemmän. Normaali arjessa kouluruokailu on tärkeässä asemassa. Maanantaiden ruokamenekki kertoo karulla tavalla sitä, mikä on todellisuus monessa perheessä. Onneksi kierrätys on nyt muodissa, ei ole enää häpeä ostaa kirpparilta käyttökelpoista tavaraa – monet käärivät niitä myös joulupaketteihin.
Eräs äiti kertoo omasta kokemuksestaan, miten heikko taloudellinen tilanne voi vaikuttaa elämänlaatuun. Hän jäi eron jälkeen lapsen kanssa yksin ja yhtäkkiä koko talous oli vain hänen kontollaan. Lapsi oli pieni ja äiti oli hoitovapaalla. Ei mennyt kauaakaan, kun henkilökohtainen konkurssi kosketti yksinhuoltajaperhettä. Oli pakko pyytää apua.
Aikuinen tinkii omastaan
– No omastahan sitä ensimmäisenä tinkii. Eli vaatteista ja kaikista vapaa-ajan jutuista. Kampaajalla en käynyt koskaan. Kaikki ostettiin kirpparilta. Onneksi vanhemmilta pystyi vähän lainaamaan rahaa ja äiti pystyi myös maksamaan joitain laskujani, nuori äiti kertoo.
– Autolla ei ollut vara kulkea, kävellen mentiin joka paikkaan. Vakuutuksia ei voinut pitää ja ruokakaupassa ostettiin vain kaikkein halvimpia raaka-aineita. Pahinta oli se, että jos joku pyysi vaikka kahvilaan, piti vain nolona kertoa, ettei ole rahaa. Jos tuli joku yllättävä meno, oli pakko ottaa kirpputoripöytä ja myydä pois jotakin tavaraa.
Kohta olemme taas tilanteessa, kun joulun jälkeen lapset vertailevat saamiaan lahjoja. Joku ei kehtaa sanoa, miten vähän sai. Monella erityisesti yksinhuoltajalla voi olla todella tiukkaa. He saattavat olla pienipalkkaisissa töissä, eikä välttämättä edes saa tehdä täysiä tunteja. Palkka siis jäisi pieneksi täytenäkin, puhumattakaan, jos saa tehdä vaikka 70 % työaikaa. Häpeä on tuttu tunne. Vähävaraisuutta ei kukaan valitse. Tilanne tulee eteen pyytämättä ja ilman lupaa.
Konsertin tuotto vähävaraisille perheille
Rovaniemen tuorein tulokas leijonakentällä on energinen LC Rovaniemi / Ronjat. Ronjien tunnuslaulun kertosäe kuuluu:
”Olen Ronja, tahdon palvella. Tahdon tulla viereen, kuunnella.
Olen Ronja, tahdon auttaa, voin vaikka vuoret valloittaa.
Olen Ronja, tahdon palvella. Sisälläni asuu leijona,
joka tahtoo heikompaansa puolustaa.”
Tänä vuonna Ronjat on järjestänyt kaksi hyväntekeväisyyskonserttia. Ensimmäisen tuotto meni omaishoitajien työn tukemiseen ja toinen järjestettiin viikonloppuna vähävaraisten lapsiperheiden tukemiseksi. Olen ylpeä siitä, että saan olla osa tuota porukkaa!
Perustimme Ronjille kuoron. Moni Ronjista ei ole koskaan laulanut kuorossa, jotkut ovat harrastaneet pidemmällekin laulua ja käyvät jopa laulutunneilla. Monelle kuorolaulu on ollut vain salainen haave.
Tärkeintä on se, että saamme nauttia yhdessä musiikin hoitavasta voimasta ja samalla voimme tehdä hyvää. Kun luovutamme lahjan jollekin, voimme myös tuoda tuohon tilaisuuteen väriä laulamalla. Keskitymme esiintymisestä nauttimiseen, tunteiden välittämiseen musiikin kautta ja musiikin ilon löytymiseen. Kävimme palvelutalossa ilahduttamassa sen asukkaita ja meillä on paljon ideoita uusien tempauksien toteuttamiseksi.
Lauluista iloa – lauluista voimaa -konseptilla tuotetut konsertit ovat onnistuneet yli odotusten. Ronjat ovat satsanneet sisältöön ja suunnitteluun, markkinointiin ja ennen kaikkea ennakkomyyntiin. Tarkkoja määriä minulla ei vielä ole tiedossa, mutta kirkko oli täynnä – siitä sydämeni iloitsee!
On vaikea sanoin kuvata kiitollisuutta. Nämä konsertit ovat olleet minulle niin tärkeitä, etten osaa sitä oikein sanoin kuvata. Olen kiitollinen siitä, että olen isän kanssa saanut tehdä jotakin näin mahtavaa. Olen kiitollinen, että olen voinut mahdollistaa kolmen sukupolven kohtaamiset Rovaniemen kirkossa. Olemme astuneet uudelle tasolle yhteistyössämme ja näiden konserttien muisto ja vaikutukset kantavat vuosikymmenten päähän. Olen onnellinen bändistämme, on ilo tehdä ammattilaisten kanssa töitä.
Mutta yhteisen suuren ponnistuksen merkitys Ronja-porukalle on myös valtavan suuri. Olemme hitsautuneet tiiminä yhteen, näemme toinen toistemme potentiaalin ja rikkauden, joka meidän erilaisuudessamme korostuu. Yksi meistä on hiljainen ja palvelee toista kuunnellen, toinen ehtii enemmän, hän juosten matkaa taittaa – lauletaan tunnuslaulussammekin. Emme suostu kantamaan huonoa omaatuntoa siitä, mitä emme ehdi tekemään. Iloitsemme siitä, mitä ehdimme. Yhdessä pääsemme tuloksiin, joihin kukaan ei yksin yllä.
Sielusta sieluun kaiku soi
Kiitos sinulle, joka tulit konserttiin! Kiitos sinulle, joka ostit lipun, vaikket päässyt itse mukaan! Kiitos jokaisesta esirukouksesta, jokaisesta siunauksesta ja jokaisesta ystävällisestä katseesta ja kohtaamisesta. Kiitos kaikille esiintyjille ja ihanalle, kannustavalle ja rohkaisevalle yleisölle! Yhdessä teimme hyvää ja voimme auttaa vähävaraisia lapsiperheitä Rovaniemellä. Kiitos myös Rovaniemen seurakunnalle yhteistyöstä!
Konsertti päättyi Maa on niin kaunis –kappaleeseen. Ronjat kävelivät kulkueena eteiseen ja jäivät kunniakujaan vielä kiittämään konserttikävijöitä. Moni halasi, moni puristi kädestä. Moni kiitti kyynel silmässä.
Tuon Maa on niin kaunis –kappaleen ydinajatus on mielestäni juuri siinä, miten yksin emme ole mitään. Sen sijaan siinä on jotain, kun sielusta sieluun kaiku soi. Eli kaksi on parempi kuin yksi, sielusta sieluun – sielunkumppanin sieluun se toisen lausuma sana tai laulama laulu kulkee. Ja siitä syntyy jotakin ihmeellistä. Yhteys.
