Lapseni on luova ja innovatiivinen. Hänen leikkejä seuratessa aivan hämmästyy kaikista niistä juonenkäänteistä, joita hän leikkiin ideoi. Mitään rajoja ei ole, leikissä mielikuvitus pääsee valloilleen ja kaikki, ihan kaikki on mahdollista.
Esiopetuskeskustelua varten oikein istahdin ajattelemaan omaa lastani. Millainen hän on? Mitä taitoja hänellä on ja missä hän tarvitsee tukea. Osana esiopetussuunnitelman laatimista päiväkodissa on tapana pyytää lasta itseään analysoimaan joitakin asioita itsestään. Ensimmäinen asia oli osaaminen.
Meillä aikuisilla on usein vaikeaa analysoida omaa osaamistamme. Onko osaamisen analyysi liitoksissa itsetuntoomme? Ehkä. Lapsellani ei oman osaamisensa analyysin luomisessa ole mitään vaikeuksia. Hän latelee minulle, kuin vettä valaen omia taitojaan:
”Minä osaan laulaa, tehdä trampalla voltin, soittaa pianoa, osaan myös katsoa tv:tä ja osaan myös kävellä, osaan myös leikkiä ja osaan myös rämpyttää kitaraa. Osaan myös nauraa ja osaan myös itkeä, ja osaan halata äitiä. Osaan kirjaimia ja osaan lukea ja osaan myös piirtää ja sitten osaan myös kuperkeikan.”
Mitä sinä haluaisit vielä oppia?
”HALUAN OPPIA KÄRRYNPYÖRÄN! Ja ”bäkin” (joku voltti, jonka Robin tekee joka keikan lopuksi) ja haluan oppia kellon. Tahdon myös oppia pelaamaan jalkkista. Ja haluan oppia maalaamaan hyvin ja soittamaan kitaraa ja muitakin juttuja. Ja sitten haluan oppia leipomaan itse yksin. Haluan oppia virkkaamaan ja ompelemaan ja tekemään lettejä ja laittamaan pompuloita ja haluan myös itselleni kasvattaa pitkän tukan.”
Mitä sinä haluaisit oppia? Veikkaanpa, että me aikuiset emme noin mahtavaa listaa osaa tältä istumalta luetella, vaan ainakin meidän pitäisi miettiä oikein ajatuksen kanssa tätä asiaa vähän pidempään. Keskustelu eskarilaisen kanssa jatkuu.
Mistä asioista sinä et saa päättää?
”En saa päättää minun silmien väriä. Enkä sitä, nukunko vai enkö. Paitsi päivällä. Sitä en saa päättää, että käytänkö ulkohousuja tai -takkia. Tai kypärää. En saa päättää, syönkö karkkia joka päivä. Enkä saa päättää pesenkö hampaita.”
No mitä sinä saat päättää?
Hilda haluaisi jo leikkimään. Hän huokaisee kysymyksen jälkeen ja vastaa:
Joku luova ihminen oli leiponut näitä Nivavaaran koulun Syysriehaan la 19.9.2015. Näitä varmaan on tarjolla Hildan pöllösynttäreilläkin!
”Saan päättää esimerkiksi siitä, mitkä synttärit on (tarkoittaa juhlan teemaa*) tai mitkä vaatteet laitan päälle. Joskus saan päättää, menenkö saunaan. Uimassa saan päättää, sukellanko vai uinko. (Virnistää).”
Ei epäilystäkään, etteikö lapseni ole luova.
Luovuus tulevaisuuden työelämässä
Susanna Rahkamo pohtii Pentti Sydänmaanlakan toimittamassa Tulevaisuuden johtaminen 2020 -kirjassa luovuuden johtamista, mikä on tulevaisuuden älykkään johtamisen keskeinen prosessi. Hän sanoo, ettei luovuus synny tyhjiössä, eikä itsestään, vaan se syntyy ihmisten välisessä toiminnassa näkemisen, kokemisen ja vuorovaikutuksen tuloksena. Yleensä ajatuksemme yrittävät kulkea niitä jo olemassa olevia, perinteisiä reittejä, mutta uusien ajatusten synnyttäminen edellyttää lisäenergiaa. Vaatii ponnistelua tuottaa uusia ajatuksia.
Rahkamon mukaan tehostamisen sijaan tarvittaisiin luovan toiminnan johtamista, jossa intohimon sytyttämisen lisäksi on tärkeää suunnata huomio motivaatioon, luovien persoonallisuuspiirteiden esiintuomiseen, ajattelun kehittämiseen ja ihmisten välisen yhteyden kasvattamiseen.
Näitä pöllöjä tehtiin Asemapäällikön päiväkodissa.
On helppo yhtyä Rahkamon ajatuksiin tulevaisuuden johtamisesta. Sen perusta on sisäisen motivaation synnyttämisessä ja vapauden antamisessa, taituruuden kehittämisessä ja yhteisen innostavan merkityksen luomisessa ja sen eteen yhdessä työskentelemisessä.
Luovuus kumpuaa lapsessani.
Miten saisin hänen luovuudestaan osan säilöttyä itselleni voimavaraksi ja osaamispääomaksi tulevaisuuteen?
*Hilda haluaa seuraavaksi pöllösynttärit! Onneksi minun itseni ei tarvitse keksiä, mitä siellä tapahtuu. Lapseni keksii niin hauskat jutut ihan itse! Pöllöaskartelua varten hän on jo käynyt keräämässä käpyjä.
Lapseni on luova ja innovatiivinen. Hänen leikkejä seuratessa aivan hämmästyy kaikista niistä juonenkäänteistä, joita hän leikkiin ideoi. Mitään rajoja ei ole, leikissä mielikuvitus pääsee valloilleen ja kaikki, ihan kaikki on mahdollista.
