Antti Ruuskanen, keihäänheiton Euroopan mestari ja olympiapronssimitalisti vieraili Rovaniemellä yrittäjän hyvinvointipäivässä Santasportissa 26.2.2015. Hän löysi paljon yhteistä huippu-urheilijan ja yrittäjän maailmasta.
Antti Ruuskanen ajeli pikku autolla olohuoneen lattialla. Oli Soulin olympialaiset (-88) ja Antti oli 4-vuotias. Televisio oli auki ja sieltä tuli kooste miesten keihäänheiton finaalista. Korjus oli voittanut kultaa ja Räty pronssia. Maailma pysähtyi, kun Korjus tuuletti voittoaan. Pikku-Antin rinnassa läikähti ja siinä samassa hän haki pusikosta ensimmäisen keppinsä ja heitti sen metsään…
Miksi en minäkin?
Antti kuvasi värikkäästi uraansa lapsuudesta aina tähän päivään saakka. Mikä merkitys on valmentajilla ollut vuosien saatossa ja miten hän on koko elämänsä systemaattisesti harjoitellut, jotta tulisi maailman parhaaksi keihäänheittäjäksi. Hänellä on ollut onni saada seurata idoleitaan, keskustella heidän kanssaan ja perehtyä siihen, mitä he tekevät oikein. Ja sitten hän soveltaa tätä tietoa ja tekee kaiken kuitenkin eri tavalla – siten kuin Antti Ruuskaselle parhaiten sopii.
– Kannustus on ollut äärimmäisen tärkeää aina, Antti painotti. Sitä kaipaa yrittäjäkin, eritoten uransa alkutaipaleella rohkaisuksi. Miksi en minäkin? Sitä Anttikin kysyi, kun Kimmo Kinnusta seurasi. Antin neuvo yrittäjille oli, että kannattaa seurata huippuja ja tehdä kärkimenestyjien kanssa yhteistyötä.
Sekä huippu-urheilu että yrittäminen vaativat pitkäjänteistä työn tekemistä
Vastoinkäymiset eivät ole vieraita huippu-urheilijan maailmassa. Keho on herkkä instrumentti, joka urheilusuorituksessa on viritetty äärimmilleen. Aina se ei sitä kestä, vaan pienikin virhe saattaa aiheuttaa vakavan vaurion, jonka korjaaminen kestää pitkään. ”Jos ei ole arpia kyynärpäässä, ei ole tarpeeksi nopea keihäskäsi”, sanoi Antti. Paljon on esimerkkejä myös vastoinkäymisiä kokeneista yrittäjistä.
Huippu-urheilija ja yrittäjä tarvitsee ympärilleen huipputiimin. Ruuskasen ”tallissa” on valmentajan lisäksi kaksi manageria, toinen kotimaan, toinen ulkomaan asioiden hoitoon, hieroja, fysioterapeutti ja lääkäri. Toki perhe ja rakkaat ihmiset kuuluvat tähän huipputiimiin myös. Vielä on kovin pieni huipputiimi pienyrittäjällä, mutta siihen kuuluvat ainakin yhteistyökumppanit ja sidosryhmät, rahoittajat ja mentorit sekä muut tukijat. Ehkä sitten, kun löytää huipputiimin, lakkaa olemasta pienyrittäjä. Yksin ei pärjää kumpikaan, se on selvää.
Takapenkin kartanlukijoita riittää!
Urheilijalla takapenkin kartanlukija on se, joka menestyksen hetkellä taputtaa olkapäälle sanoen: Kyllä minä tiesin, että sinä pärjäät! Nämä häviävät maisemista alta aikayksikön silloin, kun on alamäki tai menee huonosti. Yrittäjälläkin voi olla näitä takapenkin kartanlukijoita, kutsun niitä tässä yhteydessä ankeuttajiksi. Niitä kannattaa varoa. Ne saattavat keksiä äkkiä useita syitä, miksi joku juttu ei voi toimia tai miksi on mahdotonta toteuttaa joku suunnitelma siten, kuin yrittäjä haaveilee.
Mitkä asiat sitten auttavat, kun homma ei suju? Unelmat. Tavoitteet. Nälkä. Halu. Motivaatio. Tiimi. Näistä asioista löytyy taas uusi suunta ja sitä kautta voi voittaa vaikeudet.
Omalle tekemiselle voi sokaistua
Jos vaikka on kirjoittanut pitkään, voi tekstille sokeutua, eikä enää näe siinä virheitä. Mutta annapa kirjoitus toiselle luettavaksi… Samalla tavalla urheilija saattaa sokaistua omalle tekemiselle. On hyvä näyttää vähän muille, missä mennään ja saada palautetta, jotta voi kehittyä. Antti ei voi heittää keihästä niin kuin Tero Pitkämäki. Jokaisen on löydettävä omat vahvuudet ja oma tapa tehdä asioita.
Vaikeiden ratkaisujen kautta nousuun
Joskus on pakko tarkistaa strategia ja määrittää tarkat tavoitteet tulevaisuuteen. Joskus on muutettava suuntaa, jos näyttää siltä, että metsään mennään. Eikä riitä, että vain harjoittelee, täytyy myös levätä. Palautuminen on ensiarvoisen tärkeää, työlle pitää olla vastapainoksi jotakin muuta. Miksi me suomalaiset menemme hierojalle vasta sitten, kun pää ei enää käänny?
Antti korosti työhyvinvoinnin merkitystä ja patisti yrittäjiä liikkumaan, koskaan ei kuulemma ole liian myöhäistä aloittaa. Antti levitti kätensä, kuin halatakseen meitä yrittäjiä! Kuvasi syliväliään, jonka pitäisi olla enemmän kuin oma pituus, jotta keihäänheitossa menestyy. Siinä olikin syliä kerrakseen, lähes kaksi metriä. Kyllä siinä kelpasi poseerata. Mutta ensin heitimme vähän keihästä!
Aikamoinen ähinä ja puhina kuului, kun yrittäjät saivat kokeilla eri lajeja Santasportissa. Ja loppupiirissä oli kaikkien huulilla hymy.
