Katson kiitollisena Joulun lasta. Olen saanut matkata odotuksen askelissa kohti suurta juhlaa ja sydämeni on täynnä kiitollisuutta. Koskaan aikaisemmin en ole selvinnyt Joulusta yhtä vähäisellä valmistautumisella. Jotenkin aiemmin on tuntunut siltä, että on pitänyt suorittaa monia asioita, ennen kuin Joulu on voinut tulla. Mutta Joulu tuli suorittamattakin. Joulu tuli jopa ilman joulusiivousta.
Lahja ystävältä
Olemme ystävien kanssa sopineet, ettemme laita lahjoja toisillemme. Siitä huolimatta sain lahjan, jonka pienessä kortissa luki:
Mehän olemme sopineet, ettemme laittaisi toisillemme lahjoja. Ystävyytemme itsessään on niin kallis lahja. Mutta tämän nähtyäni en voinut olla antamatta sitä sinulle.
Tuossa lahjapaketissa oli kirja. Se vaatii hidasta lukemista, tekstiin palaamista. Nyt minulla on aikaa lukea tätä kirjaa rauhassa. Kiitos, Rakas ystävä! Sinä olet lahja!
Ihmeellinen lahja
Mutta tänä Jouluna sain myös kirjaa suuremman lahjan. Ystävyyden. Loppusyksystä sain korealaiselta naiselta viestin Facebookin kautta. Hän kysyi Jouluaaton kirkkohetkistä, moneltako niitä järjestettäisiin ja mihin juuri hänen kannattaisi tulla. Hän kysyi paljon muutakin, tulimme vaihtaneeksi monia ajatuksia syksyn aikana.
Jouluaaton aattona hän laittoi minulle viestin. Hän oli tullut iäkkään isänsä kanssa Helsinkiin. Hän kertoi tulevansa aattoaamuna Joulupukin Pajakylään ja toivoi, josko voisimme nähdä siellä. Juna olisi Rovaniemen asemalla klo 7.30 ja sieltä hän suuntaisi Napapiirille, kunnes saisi avaimet asuntoon puoliltapäivin. Pajakylä avautuisi vasta klo 9 ja ajattelin, että voin hakea heidät junalta. Voisimme tulla meille vaikka aamupalalle ja veisin heidät sitten Pajakylään.
Hän ihmetteli, miten tunnistaisin hänet juna-asemalla. Tunnistan minä, lupasin. En ollut uskoa silmiäni, kun junasta purkautui satoja aasialaisia asemalaiturille. Hän epäili, mahtuisivatko hänen suuret matkalaukut autoomme. Mahtuvat ne, lupasin. Ja niin me tapasimme. Minä ja korealainen Hyunhui sekä hänen isänsä Mr Choi. Nautimme aamupalaa yhdessä. Tutustuimme ja juttelimme. Kävimme hakemassa avaimen hänen keskustassa sijaitsevaan Air bnb -asuntoonsa. Menimme yhdessä jouluaaton perhekirkkoon ja kävimme hautausmaalla, ystäväni oli vielä lisäksi vaikuttunut Jouluyön messusta, jossa kävi isänsä kanssa.
Ohjelmaa ystävien kanssa
Joulupäivänä seikkailimme yhdessä Syväsenvaaran päällä, upeat maisemat ja lumiset puut tekivät vaikutuksen vieraisiimme. Ulkoilun jälkeen saunoimme ja nautimme yhdessä päivällistä. Hämmästelimme sitä, miten erilaisesta kulttuurista olemme ja miten kuitenkin olemme ihan samanlaisia. Haaveinemme ja toiveinemme. Koreassa asuu yli kolme kertaa pienemmällä alueella noin kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa.
Ystävämme eivät meinanneet ymmärtää, että kaikki kaupat olivat kiinni. Jouluna koko Rovaniemi on suljettu – joulukaupungista täytyy osata etsiä avoinna olevaa ruokakauppaa. Mutta he olivat innoissaan puhtaudesta ja hiljaisuudesta, vähästä määrästä autoja ja ihmisiä. Ja he nauttivat siitä, että saivat juoda hanasta puhdasta, kylmää vettä.
Kun tämä blogi on julkaistu, ystävämme ovat jo jatkaneet matkaa Tankavaaran kultakylään. He halusivat vakuuttua siitä, että näkisivät revontulet ja suuntasivat siksi vielä pohjoiseen päin. Kunpa olisivat olleet täällä jo aatonaattona, jolloin koko taivas tanssi vihreän eri sävyissä. He olivat omatoimimatkalla, ilman ryhmää – mutta heillä oli Joulupäiväksi varattuna Lapin Safareiden kautta moottorikelkka-ajelu ja revontulimetsästys -ohjelmat. Ja vaikka päivällä oli pilviä, Luojalle kiitos, he näkivät upeat revontulet! He olivat tulleet niiden takia toiselta puolelta maapalloa tänne.
Paikalliset viestijöinä
Mietin, mitä nämä ystävät ajattelevat Rovaniemestä ja rovaniemeläisistä. Minä itse voin todella paljon vaikuttaa siihen, millainen kokemus heille jäisi kaupungistamme. Jos itse olen turistina ihan sama missä päin maailmaa, jäävät mieleen hetket paikallisten ihmisten kohtaamisten myötä. Etenkin, jos pääsee osaksi jotakin sellaista, mitä ei ehkä matkatoimiston kautta edes saisi ostettua.
Sain vastikään tavata myös yrittäjä Olavi Pokan. Hän herätti minut ajattelemaan ettei riitä, että täällä koulutetaan tonttuja ja joulupukkeja. Toden totta, koko kaupunki pitäisi saada kertomaan yhtenäistä tarinaa Joulun salaisuudesta. Entäpä jos koulutettaisiinkin kaupunkilaisia kohtaamaan matkailijoita! Kertomaan samaa tarinaa aina uudelleen ja uudelleen tai kysymään vaikkapa samaa kysymystä: Joko sinä tiedät, mikä on Joulun salaisuus?
Vaikka ystäväni on kristitty, hän on kiinnostunut myös hyvistä tarinoista ja joulupukista. Hän mietti ihan tosissaan, onko joulupukki aina sama henkilö. Voisimme Rovaniemellä yhdistää voimavaramme ja saada jotakin todella suurta aikaiseksi Joulun ihmeen ympärillä. Entäpä jos saisimme koko kaupungin valjastettua tekemään jäälyhtyjä jouluksi, niin että niitä olisi joka puolella, katujen varsilla ja metsäpoluilla?
Rovaniemen ja koko Lapin matkailulla on tällä hetkellä positiivinen vire. Olemme kuitenkin lähtökuopissa sen suhteen, missä voisimme olla – jos yhdessä ottaisimme tosissamme mission siitä, että antaisimme matkailijoille todella joululahjan – tulivatpa he sitten tänne mihin vuodenaikaan tahansa. Kiitos rakas Hyunhui ja Mr Choi. Opetitte meille paljon myös vanhemman ihmisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Me kohtaamme vielä.
Hyvää Joulua ja Joulun rauhaa myös Sinulle, blogini lukija!
Rakkain terveisin Harriet
