Muutos. Hämmennys. Kaikki muuttuu. Paikoilleen ei voi jäädä. Perässä ei pysy. Kiire. Uusia tilanteita. Uusia asioita. Miten hallita tämä kaikki? Joka puolelta sinkoilee vaatimuksia, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Yhtä muutosta kaikki.
Entä jos mikään ei muuttuisi? Se vasta kauheaa olisikin. Lapset eivät kasvaisi, kukaan ei oppisi mitään. Pitäisi vain olla ja hengittää samalla tavalla, kuin aina ennenkin. Ympäristökään ei muuttuisi. Tämä ikuinen talvi ja miehen kokoiset kinokset jäisivät ikuisiksi ajoiksi tähän. Emme menisi minnekään ikinä.
Muutoksen paradoksi
Ihminen on kyllä merkillinen olento. Hän haluaa muuttua ja ei halua muuttua. Hän haluaa muutosta, eikä halua muutosta. Hän kärsii muutoksesta ja nauttii siitä. Miten osaisimme pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan tilannetta? Hahmottamaan suurempaa kuvaa, asettamaan tavoitteita tarpeeksi kauas.
Muutos on matka.
Muutos tulee. Liikkeelle on lähdettävä. Avainkysymys saattaa olla, miten suhtaudun muutokseen? Minä ajattelin suhtautua siihen rakastavin mielin. Muutos on oppimista ja minä haluan nähdä muutokseni kasvuna. Haluan oppia ihmisistä, mikä heissä on niin ihmeellistä! Toinen lempisanani on matka. Muutos on matka. Lähde mukaan! Pakataan eväät reppuun ja mennään yhdessä – jookos! Ollaan ananas ja kookos – sanoisi Eppu Nuotio!
