Koti

Tilaa!

Yksi ihana muisto edellisestä työpaikastani liittyy adventtiin, joulun odotukseen ja yhteisöllisyyteen. Teimme joulukuvaelman, joka oli kirjoitettu Anja Porion runoihin. Kuvaelman nimi oli ”Maria valvoo”. Kuvaelma toteutettiin yhdessä työyhteisön kesken, siitä jäi sydämeen hyvä mieli.  

Näen kohtauksen, jossa Joosef ja Maria yrittävät etsiä paikkaa, johon istahtaa, paikkaa, johon voisi käydä lepäämään. He tulevat erääseen taloon ja koputtavat oveen. Isäntä ojentaa heille lyhdyn ja sanoo: Menkää elukkain läävään. Vein sinne juuri tuoreet oljet. Ottakaa tämä, tarvitsette sitä, tiedän. Ja he ottavat lyhdyn ja menevät talliin, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Jään pohtimaan, mille asioille minulla ei ole ollut tilaa, vaikka olisin toivonut.

Elämme eriskummallisia aikoja. Vaikka ahdistun maski kasvoilla ja inhoan käsidesejä, olen kiitollinen joistakin asioista, joita pandemia on tuonut tullessaan.

Olen oppinut arvostamaan liikuntaa. Jokapäiväinen aamulenkkirutiini on tehnyt minulle hyvää. Ilman koronaa tuskin olisin tullut lähteneeksi joka aamu ulos. Nyt, kun olen tehnyt yhtäjaksoisesti aamulenkkejä yli 9 kk ajan, uskallan kutsua sitä rutiiniksi. Enää minun ei tarvitse neuvotella lähdenkö vai enkö – tai pohtia, jätänkö väliin. Menen vain.

Olen viettänyt aikaa perheen kanssa. On ollut paljon vähemmän matkoja ja menoja, joten meillä on ollut enemmän aikaa olla yhdessä. Miten arvokasta se aika on ollutkaan!

Mutta mille sitten olisin toivonut enemmän tilaa? Ystäville! Jotenkin tuntuu, että ystäville minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Ennen tuli käytyä ulkona. Istuttua kahviloissa, käytyä ravintoloissa, kuuntelemassa bändejä ja elävää musiikkia.

Ehkä tämä suositus etäisyyden pitämisestä ei aivan tätä tarkoittanut. Olisin voinut soittaa useammin. Pyytää ulos vaikka lenkille.

Anteeksi, ystäväni. Kyllä minä täällä olen ja olet sydämessäni. Ja kun koronan niska taittuu, halaamme pitkään ja jatkamme taas siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ehkä korona jyllää niin kauan, kun taas pääsemme parantamaan maailman.

Kaipaan Sinua.

-Harriet

Tämä kirjoitus on syntynyt Minun tarinani Raamatun inspiroimana -kirjoituskurssilla Oulujoen pappilassa. Kurssin ohjaajana on tarinapappi Satu Kreivi-Palosaari.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedin

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *