Pääsiäinen. Ilon juhla. Pitkänperjantain mustan pimeyden voittaa vihdoinkin valo. Pyhän Laurin kappeli Äkäslompolossa kutsui yömessuun, jonne sain kunnian astella rinnan kummipoikani kanssa. Suuri pääsiäiskynttilä muistutti maailman valosta. Jopa piispa Samuel Salmi oli paikalla kunnioittamassa tärkeää hetkeä läsnäolollaan. Liturginen väri on vaihtunut valkoiseksi ja tavoittelemme iloa, riemua, puhtautta. Valkoisten hankien keskellä Ylläksen auringon alla tunnelma on helppo tavoittaa. Kaikki hymyilevät täällä.
Stronghold Passio webinaari vei minut toisenlaiseen pääsiäiseen. Se antoi sakeaa sisältöä, voimakkaita teemoja, kuten häpeä, valta ja kuolema – niitä käsittelimme tunnin ajan ja se tuntui tärkeältä. Niin tärkeältä, että keskeytin tärkeiden ihmisten kanssa viettämäni juhlan. Halusin osallistua, kuunnella, saada. Tässä pala Sinullekin.
Häpeältä ei välty kukaan
Ihmisen tarina on kertomus suhteesta häpeään. Häpeä on se tunne, jolta kukaan ei voi välttyä. Se on syvä, vaikuttava tunne, joka on enemmän kuin katumista tai kiusaantumisen tunnetta. Niin kuin syntiinlankeemuksen tarinassa houkuteltiin nainen ottamaan kielletty hedelmä. Ja siinä hetkessä, kun hän haukkasi omenasta, tuli tietoisuus alastomuudesta – ja sitä myötä häpeän tunne. Vauva ei tunne alastomuudestaan häpeää. Häpeä tulee vasta kipeän kasvun myötä ihmisen elämään.
Miten siitä pääsee eroon?
Häpeästä pääseminen edellyttää paljastumista. Täytyy tulla ulos kaapista oman häpeänsä kanssa. Siihen voi auttaa myös leikkiminen tai se, että ihminen hankkii elämäänsä kauneutta, jotta kestää tässä rumassa maailmassa. Sitä kautta ihminen saa kenties joskus kokea myötätuntoa ja vasta sitten voi elää tuon meille niin kaikille tutun tunteen kanssa.
Pääsen ensimmäistä kertaa kuulemaan Franciscus Assisilaisen johtamisjärjestelmästä. Hänellä oli vaikea isäsuhde ja isänsä kanssa he riitelivät pääsiäisenä satoja vuosia sitten. En avaa tässä koko järjestelmää, enkä sitä kunnolla oivaltanutkaan, mutta jäin pohtimaan niitä asioita, jotka minulle vielä nyt tuntuvat mahdottomilta, mutta jotka voivat toteutuessaan olla mahtavia. Niiden oivaltaminen vie minut jonkun oleellisen äärelle.
Jatkakaamme matkaa! Vaikka vain sen takia, että siinä kohtaa, kun kuolemme – olisimme kokeneet tarpeeksi eläneemme! Tulevaisuus on joka tapauksessa tuntematon.
Lopuksi sain elämän neuvon, jota voi kutsua vaikka rukoukseksi, niin kaunis se on.
Rakasta, palvele ja muista. Muista mitä? Rakastaa ja palvella. – Jari Sarasvuo
Iloa ja valoa Sinun pääsiäiseesi!
