Niinhän siinä taas kävi, että vuoden vaihtuessa olin onnistunut saamaan muutaman lisäkilon kehooni, mieli oli maassa ja olo apea. Elämä tuntui jotenkin sävyttömältä ja yksioikoiselta. Näytin tuonelan tienviitalta. Mutta sitten minua lähestyi ystäväni Jari Sarasvuo. Hän antoi minulle ihmeellisen lahjan.
Hän näki, miten maassa minä olin. Tunnisti tilanteen, on itsekin kokenut saman. Olin turhautunut siihen, ettei minulla ollut aikaa eikä voimavaroja liikkua eikä pitää huolta itsestäni.
– On aikaa ja on voimavaroja! Minä lähden sinun kanssasi kolme kertaa viikossa aamulenkille. Herätään tuntia ennen muita! Jo illalla viritetään verkkarit, vekkari ja lenkkarit valmiiksi ja ei kun menoksi!
Aloitimme 27.12. ja sen jälkeen olemme reippailleet yhdessä joka maanantai, keskiviikko ja perjantai. Lenkin kesto on ollut noin puolesta tunnista reiluun tuntiin ja mikään ei ole estänyt minua heräämästä ajoissa, että ehdin Jarin kanssa lenkille. Jos Jari haluaa auttaa minua suu täynnä raudankappaleita ja kuminauhoja, on minun velvollisuuteni tehdä oma osani. Minä lähden lenkille ja kerron Jarille, mitä sen myötä elämässäni tapahtuu. Aika hyvä vaihtokauppa, eikö!
Saaminen on kivaa!
Saan kuunnella Jarin juttuja ja samalla ihan konkreettisesti tunnen, miten aamulenkki muuttaa mieltä ja kehoa, koko elämää! Saan paitsi energiaa päivään, myös inspiraatiota ja ideoita, konkreettisia työkaluja rakentaa omaa arkeani paremmaksi. Olen jo oppinut sen, että kun minä huolehdin tästä aamulenkistä, niin loppupäivä huolehtii itse itsestään. Ajatus on kirkas ja illalla on helppo käydä nukkumaan.
Eikä se heräämisen hetki kovin mukavalta tunnu. Väsyttää niin vietävästi ja mieli tekisi jatkaa vielä unia. Mutta koska olen valmistautunut lähtöön laittamalla kaiken valmiiksi jo edellisenä iltana, lähden väkisin. Joka kerta, kun astun ovesta ulos, on voittajafiilis!
Ajatuksia aamulenkistä
Olen alkanut miettiä omaa tarinaani, jota elän todeksi. Haluan voida paremmin ja pysyvien muutosten aikaansaaminen on mahdollista vain opettelemalla uusia tapoja. Nämä tavat pitävät tarkoituksen elossa, tavat tuovat oman värinsä tarinaani. Eikös se ole niin, että jos saan luotua elämääni hyviä tapoja, niiden myötä elämä muuttuu paremmaksi. Elämään tulee hyviä asioita. Ja mitä enemmän minun elämässäni on hyviä tapoja, sitä vähemmän siihen mahtuu pahoja tapoja.
Nautin suunnattomasti siitä, ettei minun tarvitse aamulenkillä tehdä mitään muuta. Saan olla ulkona ja hengittää keuhkoihini raikasta ilmaa. Voin vain keskittyä kuuntelemaan Jaria ja koko ajan aivoni työskentelevät minua kiinnostavien aiheiden parissa. Kukaan ei kaipaa minua, kaikki minulle tärkeät ihmiset nukkuvat, kun minä olen aamulenkillä. Välillä olen nauranut ääneen, kun minulla on ollut niin hauskaa. Minulla on lyijykynä ja pieni lehtiö mukana, että saan laittaa muistiin minulle tärkeän oivalluksen. Pakkasella muunlaiset kynät jäätyvät.
On uskomatonta, mikä merkitys on toisen ihmisen rohkaisulla. Ihminen itse voi tehdä ihmeitä elämässään, mutta se edellyttää uskoa. Olen saanut takaisin uskon ohjata muutosta elämässäni. Aamulenkin ansiosta toppahousut eivät kiristä enää niin paljoa, kuin vuodenvaihteessa.
Tuntuu ihmeelliseltä, että Jari haluaa tehdä tämän minulle ilmaiseksi. Olisin ollut valmis maksamaan tästä. Haluatko lähteä mukaan aamulenkille? Pääset mukaan täällä.
Kiitos, että luit minun ajatukseni – ehkä haluat kertoa minulle omasi?
Harriettisi
Ihana kirjoitus mukavista ajatuksistasi Harriet. Mahtavaa lun nautit lahjasta 💕
Ritva
Nautin täysin rinnoin!Huomenna taas mennään! Meitä on paljon – #aamulenkki yhdistää! Ihanaa viikkoa Sinulle, Ritva! Olet helmi!
Aamulenkit on kyllä mahtavia! Kiitos tuosta lyijykynä-vinkistä! Tänään tuli niin timangia, että oli pakko ekaa kertaa pysähtyä kirjoittamaan eikä kuulis meinannu toimia.
Voi Virpi, meillä on samat harrastukset! Huomenna mennään taas! <3 Harriet