Huh huh, mutta kyllä kannatti

Kuulen tuttuakin tutumman tekstin. Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn… Välittömästi, kuin taikaiskusta voin teleportata itseni Norvajärven ala-asteelle. Ylläni on valkoinen mekko, johon vyö on kyhätty hopeanvärisestä joulukuusen koristenauhasta. Samasta nauhasta on punottu hiuksilleni seppele. Olen enkeli. Odotan folioon kääritty kynttilä kädessäni, että saan laulaa Enkeli taivaan -virren. Veistopenkkien päälle on rakennettu lava. Sen tekeminen …

Voiko sellaista, mitä vihaa, oppia rakastamaan?

Viha on voimakas sana. Käytin sitä otsikossa tietoisesti, sainhan sitä kautta sinut siirtämään silmäsi leipätekstiin. Mietit varmaan, että mitä minä vihaan. Mitä sinä vihaat? Mieleen nousee nuoruuden ”Ystäväni -kirjat”. Niissä kysyttiin sitäkin, että mitä vihaat. Yleensä vastaukseni oli, että käärmeitä ja hämähäkkejä, mutta vihasin myös tillilihaa ja hiihtämistä. Musiikki oli pelastanut minut kuntoilulta, en nuorena …

Aamulenkin ihmeitätekevä voima

Huomenta! Olen herännyt eloon. Olen voimistunut ja vahvistunut. Olen löytänyt liikunnan ilon ja tasapainoisen olon ja suurin yksittäinen asia, joka tähän on vaikuttanut, on aamulenkki. Aamulenkki on minulle yhtä aikaa suuri ja pieni asia. Aloitin aamulenkit koronarajoitusten tultua voimaan maaliskuun puolivälissä ja siitä lähtien olen tehnyt vähintään kuusi aamulenkkiä viikossa. Asetin itselleni säännön, että työpäivien …

Miksi ulos lähteminen on jokus niin vaikeaa?

Enpä muista lenkkiä, joka olisi jälkeenpäin kaduttanut. En muista sellaista ulkoilutilannetta, että sitä olisi pitänyt jälkeenpäin murehtia – vaikka sää olisi ollut minkälainen. Miksi sitten ulos lähteminen on niin vaikeaa? Kakarat kartanolle! Äiti Muistan, että lapsena olimme ulkona todella paljon. Vanhemmat kannustivat meitä aina ulkoleikkeihin, se oli päivänselvää, että päivällisen jälkeen mentiin ulos. Meiltä lapsilta …

Vaatii päätöstä lähteä liikkeelle

”Melkein tunnin lenkki mieli edellä ja lähes valoisassa ja leppoisassa säässä ❄ Ja nyt tähän mieluusti tsemppikommentteja”, ystävä hehkuttaa Facebookissa. Tykkäyksiä satelee, kommentteja tulee. Tämä päivitys sai minut miettimään sitä, miten liikkeelle lähteminen vaatii ihan oikeasti päätöstä. Jokainen tietää sen hyvän olon, jonka saa jo lenkillä – ja kroppa kiittää lenkin jälkeen. Mutta miksi siitä huolimatta …

Inspiroidun hiihtämisestä

Hengitän puhdasta ilmaa ja lämpö virtaa kehossani. Työnnän sauvoilla vauhtia ja tunnen, miten koko kehoni tekee työtä. Sukset toimivat hyvin, ne eivät lipsu. Minulla on hyvä mieli siitä, että pääsin ladulle, joka lähtee niin sanotusti nurkan päästä. Mutta miksi hiihtämään lähteminen on niin vaikeaa? On minulla toisenlaisiakin hiihtokokemuksia. Yrittäessäni päästä eteenpäin, suksi lipsuu niin paljon, …

Jos ei nyt – niin milloin?

On kevät! Tyttäreni piirsi sormella television jalkaan sydämen. Muoto näkyi selvästi pölyisestä pinnasta. Se sai minut hymyilemään. Aurinko tulvii sisään ikkunasta paljastaen talven jäljet. Ostan suuren kimpun kaikenvärisiä tulppaaneja, ne ovat minulle varma kevään merkki. Pesemättömien ikkunoiden tuoma ahdistus hälvenee värikkäiden tulppaanien kauneuden alle. Nautin siitä, kun aurinko taas pitkien pimeiden jälkeen näyttäytyy taivaalla. Rakastan …

Yy, kaa ja lähtee nyt!

Minä olen minä – vaikka voissa paistaisi. Minä olen minä, vaikka kuinka kehittyisin. Vaikka oppisin uutta, olen minä. Vaikka laihtuisin, olen minä. Vaikka tekisin mitä työtä, olen minä. Vaikken tekisi mitään, olen silti minä. Vaikka välillä tuntuu, että minun täytyy muuttua, niin ei se ole totta. Ei täydy. Kesti kauan oivaltaa tämä. On aivan huippua …

Aina ei voi voittaa

2400 juoksijaa valtasi Levin syyskuun ensimmäisenä lauantaina, kun vietettiin 32. Ruskamaratonia. Keli ei ollut kummoinen, mutta juoksijallehan pieni tihkusade tekee vain hyvää. Minäkin olin ystäväni kanssa päättänyt juosta elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Ystäväni teki sen – minä en. Arvaa harmittiko? Muutama kesäkilo on saanut polveni kiukuttelemaan. Siihen sattuu niin vietävästi, kun juoksen. Ja käveleminenkin sattuu, muttei …

Silloin, kun luulin, etten ole ”liikuntaihminen”

Ensinnäkin inspiraatiota ei kannata odottaa, sitä ei välttämättä tule. Liikkumista ei kannata jättää inspiraation varaan. Eikä senkään varaan kannata laskea, että liikunnan jälkeen olo aina olisi hyvä. No mitä sitten? Ihminen ei voi pitää itseänsä niskasta kiinni loppuelämäänsä. On väärin soimata itseään huonosta itsekurista – sekään ei johda mihinkään, eikä saa aikaan mitään pysyvää. Kaiken ei tarvitse välttämättä olla kivaa. Liikkuminen ei edellytä liikunnallisuutta. Liikkuminen edellyttää sitä, että päättää lähteä liikkeelle.