On kevät! Tyttäreni piirsi sormella television jalkaan sydämen. Muoto näkyi selvästi pölyisestä pinnasta. Se sai minut hymyilemään. Aurinko tulvii sisään ikkunasta paljastaen talven jäljet. Ostan suuren kimpun kaikenvärisiä tulppaaneja, ne ovat minulle varma kevään merkki. Pesemättömien ikkunoiden tuoma ahdistus hälvenee värikkäiden tulppaanien kauneuden alle.
Nautin siitä, kun aurinko taas pitkien pimeiden jälkeen näyttäytyy taivaalla. Rakastan valoa ja odotan kesää, kesän lapsi kun olen, villillä luonnolla varustettu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnen olevani elossa ja valmis liikkumaan. Valmis huolehtimaan itsestäni, että jaksaisin rakastaa enemmän.
Harmoniaa, tasapainoa, balanssia
Olin mukana valmennuksessa, jossa sain paljon eväitä oman hyvinvointini reppuun. Nyt on aika avata tuo reppu ja rapistella paperit pois eväiden ympäriltä. Kurkistaa, mitä siellä nyt olikaan. Harmi, että olin liian kiireinen, väsynyt ja sairas viimeiset viikot, etten voinut osallistua yhteisiin juttuihin – mutta materiaalia on yllin kyllin. Niihin voi palata.
Olen saanut voimaa ja sairasteluistani huolimatta olen voiton puolella. Mutta samalla, kun fyysinen suorituskykyni on parantunut, olen saanut vinkkejä ruokavaliooni. Tärkeää on ollut myös psyykkinen tuki, tsemppaus ja rohkaisu. Olen opetellut olemaan itselleni armollinen. Olen saanut vahvistusta siihen, että itseensä satsaaminen on kannattava investointi.
Mitä opin?
Minä riitän. Minä kelpaan. Minä osaan. Minä voin.
Sain ihanan lahjan – opin pitämään kuntosaliharjoittelusta! Sen otan viikkorytmiini takaisin ja osallistun mahdollisuuksien mukaan myös ryhmäliikuntatunneille. Opin, että täydellistä ei olekaan. Riittää, että 80 % noudatan säännöllistä rytmiä ja teen järkeviä valintoja myös lautaselle. Harjoittelen sitä, että söisin säännöllisesti, sillä olen konkreettisesti saanut tuntea tasaisen verensokerin tuomat hyödyt.
Aloitan taas alusta, mutta matkaa voin jatkaa vain tästä, missä olen nyt. Avainasia on rytmi. Ruoan, levon ja liikunnan tuoma tasapaino, joka lisää ryhtiä paitsi kroppaan, myös koko elämään. Tuota harmoniaa minä ryhdyn nyt metsästämään ja aion onnistua tavoitteessani. Katson elämääni vähän kauempaa ja näen siinä paljon valopilkkuja. Tervetuloa arki! Aion tykätä sinusta!
Parasta on se, ettei matkaa tarvitse tehdä yksin. Onhan minulla sinut, eikö? Sinä, joka jaksat lukea juttujani, olet varmasti ollut itsekin siinä tilanteessa, että mietit aina joskus: Jos ei nyt – niin milloin? Ota minua kädestä kiinni, lähdetään yhdessä kevättä kohti!
Jos haluat tietää, kuka valmensi minua, kurkista tänne.
Kaunis kiitos, Sirpa ja Heidi. Suosittelen lämpimästi Oma Trainerin palveluja!
