Kymmenen vuotta äitinä

Mikään muu yksittäinen asia ei ole vaikuttanut elämääni enempää, kuin äitiys. Äitinä olen saanut kokea kaikki ihmisyyden tunteet. Muistan elävästi, kun sain tietää odottavani vauvaa. Asia oli mielessäni jatkuvasti. Joka puolella tuli vastaan odottavia äitejä ja lastenvaunuja. Muistan niitä monia hetkiä, kun silittelin vatsaani ja lauloin vauvalleni. Hän rauhoittui myöhemmin niihin samoihin lauluihin. Kun näin …

Joskus on lähdettävä, että voi palata

Mikä riemu se koskaan päällä maan on päättynyt kyynelettä? Eino Leino teki retorisen kysymyksen runossaan Rauhattoman rukous. Ei hän tarkoittanut, että kenenkään tarvitsisi tuohon kysymykseen vastata. Hän vain sarkastisesti toteaa, että syvimmän ilon keskellä voi helposti tulla itku. Minulle kävi niin. Itkin ikävästä, olin iloinen ja surullinen yhtä aikaa. Olin iloinen hyvästä konserttikokemuksesta. Iloitsin ystävästäni …

Sukurakas lapsi elämää ihmettelemässä

Tämä viikonloppu on ollut ihmeellinen. Olen saanut seurata serkusten leikkejä, kun olemme olleet mummolassa yökylässä kaikkien siskojeni lasten kanssa. On tärkeää, että serkut oppivat tuntemaan toisensa hyvin. Suku on rakas! Tuo sukurakkaus tuntui niin konkreettisesti myös sunnuntaipäivän seikkailussa, jonka sain tehdä juurilleni Kittilän suuntaan. Kirjoitin täällä Kertusta. Olen puoli vuotta elänyt elämääni tietäen, että hän …

Hillakuumeen yllättämä

Kävelen metsässä. Tuuli puhaltaa ihanasti kasvoille. Vähäiset itikat eivät saa minusta otetta, ne lentelevät leikkisästi ympärilläni. Lämmin tunne valtaa koko kehon. Näen siellä täällä kellankultaisia marjoja. Muhkeita, punaisensävyisiä, paksuja hilloja, ne maistuvat makealle. Ei ihme, että karhu oli käynyt läpsäisemässä marjastajaa, mitäs tuli samoille marja-apajille. Hyvä vaikutuksia Parasta marjastamisessa on se, että saa rauhassa ajatella. …

Heinäkuu herkistää

Voi heinäkuu, mitä kaikkea olen kanssasi saanut kokea! Olet tarjonnut kaikkea muuta, paitsi helteitä, joita odotan saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Mutta päivät käyvät vähiin, rakas heinäkuu. Kiitos kuitenkin siitä, mitä olen sinulta saanut! Ihmisen on pakko välillä miettiä omia tarpeitaan. Vasta sitten hän jaksaa olla nainen, äiti ja puoliso. Omien tarpeiden tunnistaminen on vienyt minua …

Häpeällisistä tunteista on vaikea puhua

Olen viettänyt todellista unelmieni lomaviikkoa. Olen ollut kahdestaan nuoremman tyttäreni kanssa Himoksella, New Wine -festivaaleilla, jossa olen saanut paitsi levätä, myös todella virkistyä ja voimaantua. Koen olleeni Taivaan Isän huolenpidossa. Olen saanut rauhassa ajatella elämän tärkeitä asioita ja kohdannut ihmisiä, jotka ovat osanneet rohkaista minua. On ihmeellistä saada positiivista palautetta. Yksi rakas ihminen sanoi minulle …

Sadutusta ja säveliä

Olen tutustunut uuteen ihmiseen. Hänen nimensä on Helena Leminen. Hän on yhteisötaiteilija, pedagogi ja klovni ja hän asuu tällä hetkellä Saarenkodissa. Palvelutalossa siis, yhdessä ikäihmisten kanssa. Helena Leminen muutti kuudeksi viikoksi asumaan Saarenkylän vanhustenkotiyhdistyksen ylläpitämään Palvelutalo Saarenkotiin, kun Lapin Taiteilijaseura palkkasi hänet hoitolaitosresidenssiin. Rahoitus on peräisin Suomen Kulttuurirahastolta, joka myönsi Lapin Taiteilijaseuralle 30 000 euron avustuksen. …

Aurinko tekee ihmisistä mukavia

Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on… Olen kuin uusi ihminen. Mieli on parempi, kuin aikoihin. Väsymys ja vetämättömyys ovat tipotiessään. Osaan iloita arjen pienistä ihmeistä. Kivennäisvedestä ja mansikasta. Ruusun oksasta. Tunnen, miten saan energiaa vihreästä väristä. Rakastan kesää! Rakastan valoa! Rakastan! Vain muutama lämmin, aurinkoinen päivä – ja olen kohoamassa pilviin. Aurinko on …

Objektiivinen arviointi mahdotonta

Suvivirsi saa minun oloni haikeaksi. Tavoitan sen melodian kautta jotakin oleellista lapsuudesta. Pääsen muistoissani Norvajärven koulun tunnelmaan. Kuulen Suvivirren polkuharmoonin säestyksellä ja muistan jopa luokkaan ikkunan läpi pääsevän valon sävyn. Suljen silmäni ja olen taas siellä, lukukauden viimeisessä koulupäivässä. Aurinko paistaa, totta kai. Me lapset olemme kuin ensi kertaa laitumelle pääsevät lehmät – täynnä iloa, …

Äideilleni

”Lapsuus se on korvaamaton, paljon mä sain, siks´ kiitän sua vain…” Tyttäreni lauloi tänään äideille ja isoäideille mummomuskarissa. Monen mummon silmäkulma kastui. Yhdellä papalla pääsi iso itku. Muistot tulvahtivat mieleen. ”Rakkaudestaan, voimaa mä saan. Äideistä parhaimman sain…” Katson tytärtäni. Hän laulaa rohkeasti ja ottaa kontaktia yleisöönsä. Säestän häntä kitaralla ja ehdin ajatella, miten kaunis hän …