Aina ei voi voittaa

2400 juoksijaa valtasi Levin syyskuun ensimmäisenä lauantaina, kun vietettiin 32. Ruskamaratonia. Keli ei ollut kummoinen, mutta juoksijallehan pieni tihkusade tekee vain hyvää. Minäkin olin ystäväni kanssa päättänyt juosta elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Ystäväni teki sen – minä en. Arvaa harmittiko? Muutama kesäkilo on saanut polveni kiukuttelemaan. Siihen sattuu niin vietävästi, kun juoksen. Ja käveleminenkin sattuu, muttei …

Hyvä vai huono omatunto?

Makustellaanpa maanantaiaamun ratoksi sanaa omatunto. Minun oma tuntoni, ihan ikioma. Tunto siis viittaa tunteisiin. Ja silloin, kun ”omatunto kolkuttaa” tuntuu vahvasti joltakin. Miltä? Omatunto on sanana sellainen, että se viittaa oikeaan ja väärään, sisällämme olevaan tietoon siitä, mikä on hyvää tai pahaa. Omatunto on kaikilla hyvin yksilöllinen. Kaikki me teemme joskus väärin, mutta toinen saa tunnontuskia …

Mieleni mörköjen tunnistamisesta

”Itsehillintää on taito olla huonolla tuulella niin, ettei kukaan huomaa sitä.” Ivar Wallensteen Minulla ei aina ole tuota itsehillintää. Joskus vain kaikki meinaa ärsyttää. Olo on ahdistava ja kaikki ottaa päähän. Tuolloin en ainakaan kovin helposti osaa pukea sanoiksi sitä, mikä ärsyttää. Ei ole yhtä ainoaa asiaa, jonka voisi selkeästi sanoa syyksi tuohon harmittavaan oloon. Ärsytyksen siis …

Miksi muu maa mustikka?

Lapin Kansan artikkelissa hymyilevä punatukkainen Marja-Liisa Manka tunnustaa olevansa mustikanpoimintariippuvainen. Minäkin olen. Metsä on paikka, jossa on hyvä olla. Äänimaailma rauhoittaa levottoman mielen. Lämmin tunne valtaa kehon ja ihana tuoksu tuo muistoja mieleen. Tuuli puissa kuulostaa rauhalliselta, aina silloin tällöin kilkahtaa poron kello. Se antaa oman viestinsä siitä, ettei ole yksin. Vaikka säikäytän kyykäärmeen melkein …

Nautitaan elämästä raakana, mitään lisäämättä, mitään poistamatta

Ansa. Ankea, ahdistava sana. Voi sitä raukkaa, joka siihen lankeaa. Henkka Hyppönen puhuu elämäämme vaikuttavista ansoista teoksessaan Nautitaan raakana. Itse asiassa tässä havahtumisoppaassaan hän kertoo myös siitä, miten ansoista voi vapautua. 1. Ennustamisen ansa Kykymme havainnoida todellisuutta on rajallinen. Usein emme tiedä, mitä tapahtui, vaan ennustamme asioita. Olemme ihan varmoja, että todellisuudessa tapahtui jotakin, jota ei …

Ilo tekee ihmiselle hyvää

”Mistä ilo syntyy, miten hymy leviää? Ilon hippusia ympärillemmekö jää?” Jukka Salmisen tavoin ihmettelen iloa. Mistä se syntyy, mitä se on? Oman kokemukseni perusteella kuvaan iloa olona ja tunnetilana niin, että se on jotakin kivaa ja hauskaa. Ilo on sellaista, joka kutkuttaa vatsanpohjassa ja tuntuu hyvältä. On onnellinen olo, vaikka vain hetkisen, ja saattaa jopa päästä nauru. …

Totta vai tarua?

Onko taru totuuden vastapari, vai onko se sittenkin valhe? Meidät on opetettu pienestä asti puhumaan totta. Ihan pieni lapsi ei osaakaan valehdella, hän on umpirehellinen. Hän oppii käyttäytymistä mallista, seuraamalla muiden esimerkkiä. Vielä eskari -ikäisen silmistä näkee, kun hän valehtelee. Hänen koko olemuksensa ja kehon kielensä viestii, jos hän ei puhu totta. Ennemmin tai myöhemmin …

Minä uskon!

Aika usein nykyään keskustelen ihmisten kanssa siitä, mitä usko tarkoittaa. Ihmiset haluavat kuulla, uskonko minä Jumalaan. Yhä useammat ympärilläni tietävät, että uskon. Jos minun pitäisi määritellä itseäni viidellä adjektiivilla, niin sana ”uskovainen” ei välttämättä pääsisi viiden minua eniten kuvaavan sanan joukkoon.  Minua ärsyttää se leima, mikä tuolla sanalla on. Paheksumatta uskovaisia sen kummemmin ajattelen näin. Mutta kristitty, sitä minä …

Sisaruudesta Eino Leinon sanoin

Olen tahtonut tutkia taivaan ja maan ja etsiä toden lähteen. Nyt etsin mä vaan sinun silmiäs ja katson kantehen tähteen. Sisaruus. Tuo elämänmittainen ihmissuhde. Kun sain pikkusiskon, elämäni muuttui. Minusta tuli äidilleni tärkeämpi siksi, että olin sinun isosiskosi. Ja sinä olit se, jonka hiukset olivat pellavaa ja kultaa. Nyt tyttärelläsi on juuri samanlainen tukka, kuin sinulla …

Valoa päin!

Kohottaudu kaikkien sinua ärsyttävien pikkuasioiden yläpuolelle. Joinakin aamuina jouduit nousemaan varpaillesi. Useimmiten kuitenkin riittää, kun ojennat selkäsi ja nostat katseesi omasta navastasi. Toista päivittäin. Näin lukee yhden naistenhuoneen ovessa. Tuo tuntemattoman ajattelijan teksti puhuttelee. Tekstissä ollaan tärkeän asian ytimessä. Ensinnäkin siinä tunnustetaan, että elämä ei aina ole yhtä juhlaa. Elämä välillä harmittaa niin vietävästi ja …