Minä uskon!

Aika usein nykyään keskustelen ihmisten kanssa siitä, mitä usko tarkoittaa. Ihmiset haluavat kuulla, uskonko minä Jumalaan. Yhä useammat ympärilläni tietävät, että uskon. Jos minun pitäisi määritellä itseäni viidellä adjektiivilla, niin sana ”uskovainen” ei välttämättä pääsisi viiden minua eniten kuvaavan sanan joukkoon.  Minua ärsyttää se leima, mikä tuolla sanalla on. Paheksumatta uskovaisia sen kummemmin ajattelen näin. Mutta kristitty, sitä minä olen. Minä uskon Jumalaan. Ja on meillä Mikael Jungerin kanssa sen verran yhteistä, että minäkin olen toivovainen.

Tämä aihe on hyvin henkilökohtainen. Minä ajattelen, ettei kenenkään uskoa saisi arvostella. Kun joku arvostelee uskoani, tai käyttäytyy muuten minulle ikävästi, rukoilen hänen puolestaan. Siunaan häntä. Siitä seuraa jotakin hyvää. Aina.

Vapaus valita

Se on jokaisen oma asia, mitä uskoo ja miten uskoo. Aina. Minun sydämeeni usko tuo ilon. Voin hyvin, sillä voin luottaa siihen, että minusta pidetään huolta. Olen kiitollinen siitä, että saan työssäni kohdata kaltaisiani ihmisiä. Olen kiitollinen aina, kun työaikana rukoillaan. Olen kiitollinen jokaisesta hengellisestä laulusta, jota olen saanut työaikana laulaa. Olen kiitollinen siitä, että minulla on hyvä olla.

Olen todistaja. Saan todistaa ihmeitä joka päivä. Suurempia ja pienempiä. Suurimmat ihmeet näen katsoessani lapsiani tai muita rakkaita ympärilläni.

On olemassa paljon pahuutta. Pimeyden varjoja. Syntejä ja haavoja ja taakkoja, joita emme edes jaksaisi kantaa. Riippuvuuksia, sairauksia, kipuja ja tuskia. Minä ajattelen, että uskon kautta minä saan joskus olla vapaa kaikesta pahasta ja vaikeasta. Ja sitten, jonakin päivänä saan katsoa Kristusta silmiin ja kysyä ne kaikki kysymykset, joihin en tämän elämäni aikana ole saanut vastausta. Toivottavasti hän on niin komea, millaiseksi hänet on usein piirretty.

Minun elämäni on ihan tavallista elämää. En ole luopunut mistään, olen vain saanut. En todellakaan ole täydellinen, teen virheitä joka päivä. Voin luottaa, että saan ne anteeksi. Ja yritän sydämessäni aina tehdä oikein.

Tämän seuraavan laulun olen kirjoittanut Psalmin 139 pohjalta 11.3.2014. Tämä teksti kuvastaa uskoani.

Sinä olet ihme!

Äitini kohdussa olet minut punonut.

Sisintäin myöten olet minut luonut.

Vain itu, pienenpieni itu olin, silti silmäsi näkivät jo minut.

Vain itu, pienenpieni itu olin, kun kaikki päiväni olivat jo luodut.

Hahmoni, muotoni, saanut olen piilossa. Sinulta pieninkään luuni ei ole salassa.

Vain itu, pienenpieni itu olin, silti silmäsi näkivät jo minut.

Vain itu, pienenpieni itu olin, kun kaikki päiväni olivat jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovat suunnitelmasi, ja kuinka valtavasti niitä vielä on!

Perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni, tiedät kaiken: Myös sen miten tärkeä on äitini.

Sinä valitsit minun äitini. Ihmeellisiä ovat tekosi.

Missä oon, minne meen, kaukaa näet aikeeni.

Varjelet, suojelet, lasket käden päälleni.

Kuljeta, johdata, ohjaa, tutki minua.

Opeta minua käyttämään sinun lahjoja.

Näin minä uskon.